Moro pitkästä aikaa,
Monen monta kertaa olen Ranskaan saapunut, mutta viime maanantaina tulin ensi kertaa tänne kotiinpäin reilun viikon Suomi-loman jälkeen. Fiilikset olivat jo Suomeen lähdettäessä hyvinkin kevyet, kun en ollut Ranskan lomalta palaamassa ja arkeen astumassa. Yleensä nimittäin silloin on lentokoneessa tai autossa istunut haikea ja hermostunutkin mies, joka olisi halunnut vielä jäädä.
Jännä muuten tulla Suomeen, kun ei ole enää omaa paikkaa minne mennä. Ei edes Fiattia, kun sekin meni kaupaksi juuri ennen lähtöä. Toisaalta ei me fiiussa kyllä olis mahduttu koko perheellä nukkumaankaan, joten se siitä. Ensin oltiin Kaarinassa Miian siskon luona ja sinne saatiin oikeen kyytikin kentältä. Ja autossakin oli hyvin tilaa, kun matkalaukut eivät tulleet samalla koneella kuin me. Puolisen tuntia odoteltiin ja sitten mentiin kyselemään laukkujen perään... Soittavat, kun ovat Turussa! Kivasti päätettiin aamulla pordoosta lähdettäessä, että laitetaan talvitakit ruumaan, joten reissu alkoi ilman talvivaatteita. Onneksi aamu valkeni Kaarinassa kuulaana, vain -22 pakkasta. Eli lähdettiin kahdestakympistä ja saavuttiin kahteenkymppiin, mutta etumerkkiä vain vaihdettiin. Toki päivällä ei sitten ollut kuin muutama aste ja vaatteitakin saatiin lainaksi, kiitos niistä. Kaksi kolmesta matkalaukustakin tuotiin sunnuntaina illalla Kaarinaan, mutta yksi jäi jännittävästi vielä Pariisiin. Samalla reissulla tuli tavattua myös anoppi ja appiukko, Mamma ja Tuure sekä Markuskin. Hiihtämäänkin piti Valjuksen kanssa mennä Impparin laduille, mutta menemättä jäi... Anopin kanssa aloitin välien kunnostuksen sitten heti keskiviikkona, kun lähdettiin kohti Helsinkiä perhehytissä: 200 km.
Helsingissä majoituttiin Marin ja Petterin luokse, täysylläpitoon autoineen kaikkineen... Kiitos vielä kerran. Kaupunki näytti parhaat puolensa ja aurinkoa riitti koko loppuloman ajaksi joka päivälle. Aika meni meikäläisellä kuin siivillä, varsinkin kun alkuviikon rauhallinen meno vaihtui entisten työkavereiden tapaamiseen ja siihen, etten osaa sanoa "ei kiitos" tai "nyt riittää", kun ehkä jo pitäisi: Petterilläkin vain noi tarjoilut ovat sillä mallilla, että vaikea laittaa parin viikon päästä paremmaksi... Ovat nimittäin ensimmäiset suomalaiset vieraamme! Lämpimästi tervetuloa, ankat on jo menossa uuniin...
No mahtui siihen toki muutakin, kuin isin omaa ohjelmaa. Fanni vietti kaksi päivää entisen luokkansa kanssa ja viihtyi varsin mainiosti. Iso kiitos sinne kaikille: Yhteys on säilynyt todella hyvin ja luokan lämmin, muuttumaton tunnelma on kyllä upea juttu. Miiakin ehti tapaamaan työkavereitaan ja Fionakin näki entisen päiväkotiopettajansa, itkut tuli molemmilta. Lauantaina oli vielä Fannin luokkakaverin synttärit ja iltapäivällä kebabin ikävään saatiin helpotusta Eerikin pippurista, hitto ne muistaa mut sielläkin hyvin...!?!
Ainiin, käytiin myös silmälääkärissä koululääkärin käskystä:
Näkö täydellinen, ei onneksi tarvinnut lainata Mamman laseja.
Sitten olikin aika vaihtaa perhettä, mekun oltiin tosiaan kuin entisajan irtolaiset toisten nurkissa. Fionan kummisetä kurvasi hakemaan meitin keskustasta ja päästiin kolmatta kertaa saunomaan viikon sisällä. Tarjoilut olivat jälleen komeat ja aamulla saatiin vielä kiesikin alle: Fannin 6-vuotissynttärit pukkasivat päälle ja kuusi henkilöä piti saada siirtymään Hämeenkylästä Laruun. Kiitos kaikesta.
Synttärit menivät mukavasti, joskin ilman lättykonetta. Laite, kun oli vielä viikon päästä sunnuntainakin Pariisin kentällä 8000 muun laukun kanssa! Piti sitten hakea vähän uutta ohjelmaa ja syötävää synttäreille. Kiva ostaa kahdesti ainekset ja pitihän meidän tietysti ostaa uusi laukkukin, kun lahjoja ja muuta viemistä tuli siihen malliin. Tärkeimpänä tuliaisena oli tietysti bidet-suihku, mutta sen suhteen säätötoimenpiteitä pitää vielä jatkaa: Vedenpaine nimittäin on pordoossa todella matala ja varsinkin, kun asumme kolmannessa kerroksessa.
Maanantaina illalla tultiin siten kotiin ja oikeasti pelkäsin, että mitä/mikä tällä kertaa on tippunut, tiputtaa vettä tai on kössitty kokonaan. No, kaikki oli tosiaan kunnossa: Kattoluukkua ei oltu (vielä!?) vaihdettu ja keittiönkaappikin loistaa poissaolollaan ainakin ensi kuun vakuutustarkastukseen saakka! Anopin suhteenkin sain välit hyvään kuntoon: 3100 km. Ja laukkukin tuli eilen keskiviikkona kotiintoimituksella, kohtalaisessa kunnossa.
Seuraavan kerran Suomi-vierailustamme ei ole kalenterimerkintää, mutta menee ainakin sinne syyskuulle. Merivoimien upseerin häät kiinnostavat kovasti, mutta katsotaan nyt miten käy. Ensi kerralla pitäisi yrittää nähdä omaakin perhettä, siskonkin näkeminen tyssäsi vatsatautiin. Ja aikaa pitää varata viikon sijasta kaksi, ja ehkä autokin pitäisi ottaa alle jo kentältä. Toisaalta meillä on alkamassa vierailukausi täällä, joten senkään puolesta ei tarvitse liiemmälti tehdä matkasuunnitelmia pohjoisen suuntaan.
 |
Noista kalabaareista voi muuten päästä Pelkiaan:
Makumatka Belgiaan Qui!
Onko kysymysmerkki vaihtunut huutomerkiksi
vai onko O vaihtunut Quuksi? |
Summa summarum, kotiinpaluu kesään on tehty: Iltapäivällä mennään käyttämään Miian hankkimat, edulliset groupon-liput tivoliin ja nautitaan luvatuista ja selkeästi toteutuvista 19 asteesta. Kiitos vielä kerran kaikille, jotka tekivät vierailumme mahdolliseksi ja helpottivat järjestelyissä, tähän joukkoon lasketaan myös anoppi.
-n-
--
Helsinki-Vantaan lentokenttä on kyllä kaikessa tyylikkyydessään ja toimivuudessaan näyttävä paikka. Samaa ei voi sanoa Pariisin Orlyn kentästä, jossa vierailin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni. En kyllä pidä CDG:kään erityisen miellyttävänä, mutta Orlyn seiteköötlukulainen kakkoskentän meininki ei kyllä anna parasta mahdollista ensivaikutelmaa valon kaupunkiin saapuville rakastavaisille, noille ilman lapsia matkustaville, pusuja vähän väliä vaihtaville aivan ihanille vastarakastuneille eronneille ja karanneille...
