torstai 31. lokakuuta 2013

Kesän saldo: Kolmet H&M:n pellavahousut

Erona kesiin pohjolassa ja 3600 kilometriä sieltä etelään löydän yhden merkittävän seikan. Nimittäin mun aivan ihanat, valkoiset H&M:n puuvillaiset housut. Sellaiset kivan rennot, muttei kuitenkaan yhtä härskit kuin shortsit. (Joita muuten olen kesän aikana käyttänyt vain muutamia kertoja.) Pitkät, valkoiset housut ovat olleet varsin päteviä sekä rannoilla auringon paahteessa, että virallisimmissakin yhteyksissä. Pohjolastahan ne housut tänne tulivatkin, eikä niitä paikallisista henkkkamaukoista ole edes löytynyt, mikä onkin kumma? Eikä tänne voi niitä tilatakaan, tosin syy miksei, on mulle edelleen mysteerio?

Mutta se ero siis. Yleensä olen pärjännyt yksillä valkoisilla per kesä, mutta tänne lähdin kolmella kipaleella. Kesän vain jatkuessa ja jatkuessa ja puuvillan laadun ollessa sitä kaikkien olettamaa, niin korjaustoimempiteet alkoivat varhaisessa vaiheessa ja elokuussa oli jäljellä vain kahdet. Tosin niistäkin oli jo "korjattu" (saksilla) useita kohtia, eikä useat valkaisut kloriitissa tunnetusti lisää kankaan kestävyyttä. Vieraskauden aikana repesivät toiset, kun piti siellä Pylalla hyppiä apinan tavoin. Toisaalta varsin hauskaa oli. Se on vaan kumma, etteivät muut aikuiset hypi hiekassa...

Viimeinen pari on siten jäljellä ja niistäkin puuttuvat lahkeiden nyörit. Toisaalta nyt se kesäkin loppui ja pidimme jo viime yönä pattereitakin päällä. Siltikin, vielä on rantapäiviä jäljellä, joskin se alkaa muuttumaan enemmän sellaiseen leikkiin, paikkojen tutkiskeluun ja meren haisteluun, kuin siihen varsinaiseen pulikoimiseen. Mutta tässä vaiheessa kiitän henkkamaukkaa hyvistä housuista ja asuinpaikkaa niiden käyttöpäivien määrästä kuluneella kaudella.

Ja näin ilmojen viiletessä on aivan ihanaa, kun saa pukeutua huiveihin. Ei toki pelkkiin huiveihin, vaan sellaisiin pitkiin, harsokankaisiin kaulan ympärille kiedottaviin. Sellaisia näkee täällä kaikilla ja puhun nyt siis miehistä. Vaateliikkeissä on tarjolla jokaista väriä ja kuosia, mutta onhan valkoinen todellinen klassikko. Itselläni on tällä hetkellä kaksi huivia, mutta haen kolmatta parhaillaan. Sellaista syksyn väreihin sopivaa... Mahtaako ilmiö saavuttanut jo Suomen? Se nähdään jouluna, kun tehdään kierros Kaarinassa, Turussa, Vaasassa, Helsingissä ja Vantaalla. Kuka seuraajista haluaa oman huivin tuliaisina? Isoiskämö ja velipojat varmaan ainakin haluavat pehmeän paketin kuusen alle?

Täällä muotitoimittaja nico venio, Bordoo, Ranska.



p.s. Tämä teksti on kirjoitettu täysissä sielun ja ruumiin voimissa, eikä sen kirjoittamista edeltänyt minkään päihdyttävän aineen nauttiminen. Ellei sitten lauantain Zombie-kävelystä tarttunut jotain...



maanantai 7. lokakuuta 2013

Vieraita Suomesta...

Se on taas aika, kun syyslomat alkavat ja mekin saamme tänne vieraita pitkästä aikaa. Ensin tulee Hännisten perhe ja siihen päälle sitten Hämeenkylän väki. Tervetuloa kaikki.

Tänne onkin ihan mukava tulla viettämään syyslomaa, sillä ainakin tähän saakka ollaan menty ihan kesäpäivien kaltaisissa meiningeissä eli 25 molemmin puolin... Rannallakin oltiin viime viikolla ja tuli pulikoitua ihan kunnolla. Lapsia ei kyllä uskaltanut päästää kertaakaan kunnolla veteen, kun aallot olivat sellaista parin metrin luokkaa ja jätin itsekin menemättä surffaamaan. Yhden uimapuvunkin hukkasin, kun kävin niitä huuhtasemassa aalloissa: Lähti irti sormista ja hävisi sekunnissa aaltoihin. Kirkkaista väreista huolimatta en nähnyt uimapukua enää sen koommin. Härski on aaltojen voima. Katsotaan nyt sitten kuka vieraista mun kanssa lähtee surffaamaan, Samille ja Makelle pientä haastetta siis laitan kehiin? Ja toivon totisesti säänkin pysyvän tällaisena, mutta ainahan sitä hehkutuksen jälkeen suomivieraat osuvat juuri sen huonomman sään kohdalle.

Lacanaun parimetriset... Mutta ei ne näin näytä miltään.

Fannilla oli eilen koulukaverin synttärit ja tänään koulukuva. Lakon suhteen unohdimme edes tarkistaa mikä on viikon tilanne, mutta ainakin koulut olivat aamulla normaalisti auki. Fionan kuvaus on torstaina ja lauantaille Fannilla pukkaa jo toiset synttärit! Entisen koulun synttärikutsusaldo oli pyöreä nolla ja uusissa kouluissa jo kaksi! Ei se toki ole mikään suosituimmuuskisa, mutta aivan eri meininki näissä korttelikouluissa kuitenkin on. Ja näyttää tytötkin viihtyvän.

Uusi suomituttavuuskin löytyi Miialle, tai kaikille, mutta vasta hää on käynyt tapaamisessa. Halpa ja hyvä kielikurssinkin löydettiin Miialle:  7 euroa per vuosi! Viikossa 6 tuntia opetusta kahtena päivänä ja tasapäinen tausta lähes kaikilla kurssilaisilla. Niin ja ollaan me tavattu myös yksi ruotsalais-ranskalainen perhe, joten saa nyt sitten puhua sekaisin ranskaa, ruotsia ja engelsmannia... Menee muuten hiukan kielet sekaisin, jos ollaan kolmistaan Elisan kanssa. Hää saattaa vaihtaa yhtäkkiä ruotsiksi ja Miian kanssa haastavammat topiikit englanniksi ja mun kaa ranskaksi. Ja sitten tytöt puhuu keskenään ranskaa, Fiona sekoilee muuten vaan ja Rosalie (=Fannin luokkakaveri siis) puhuu mulle ruotsia.

Canelé-leivonnaiset jokirannassa. 
Liikuntaa en ole jostain kumman syystä onnistunut harrastamaan tavoiteltua määrää, mutta onneksi täällä toimistollani on liikunnasta kiinnostuneita muitakin. Ollaan haeskeltu vähän lajeja ja uinti ainakin oli ihan kiva vaihtoehto. Joskin se saunan puute aina vaivaa... Torstain pyörälenkillä taasen meinattiin ajaa kilpikonnan päälle! Joku pölvästi oli ilmeisesti hylännyt sellaisen punakorvaskölpän metsän laitaan. Toki sain kuulla, että ne selviävät täällä talven yli. Ihmisillä joilla on "maison de ville" eli oma "kerrostalo" ja siihen kuuluva suljettu piha, kilpikonnat elelevät lähes omillaan.

Nyt jatkan liiketoimintasuunnitelman parissa. Tuntuu välillä, että alkaa fokusoitumaan oman bisneksen suunta ja välillä tuntuu siltä, että on aivan hukassa. Vieläkään en voi mitään kertoa, koska jatkan asioiden selvittelyä aietasolla ja pyrin selvittämään kaikki mahdolliset asiat ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä. Enkä sitten mennyt kokeilemaan viininpoimintaa, vaikka kovasti uhosinkin: Ensinnäkin sain kuulla kaverilta, joka on duunissa täysipäiväisesti viinitilalla, ettei kannata tällä pituudella mennä selkää rikkoon ja toisekseen palkkakin on SMIC eli minimi. Mutta poiminta on joka tapauksessa käynnissä. Tulevan sadon ennusteet ovat viinitilavierailun perusteella keskinkertaiset: Kevät oli vaikea, vaikka upea kesä auttoikin loppukiriin. Mutta kaukana vuosista 2009 ja 2010.

Täältä tähän. Hengissä ollaan ja mitään hätää ei ole. Ainiin, saatiin astiakorvaus vihdoinkin pudonneesta keittiön kaapista! 1065 euroa, kun vähennettiin omavastuu! Aika alkaa kilpailuttaan vakuutusyhtiöitä!

-n-

p.s. Isoiskämön kanssa voisi ottaa Skypet. Samoin Vaasan suuntaan. Mammalle lupaan soittaa vielä tänään.