Mutta se ero siis. Yleensä olen pärjännyt yksillä valkoisilla per kesä, mutta tänne lähdin kolmella kipaleella. Kesän vain jatkuessa ja jatkuessa ja puuvillan laadun ollessa sitä kaikkien olettamaa, niin korjaustoimempiteet alkoivat varhaisessa vaiheessa ja elokuussa oli jäljellä vain kahdet. Tosin niistäkin oli jo "korjattu" (saksilla) useita kohtia, eikä useat valkaisut kloriitissa tunnetusti lisää kankaan kestävyyttä. Vieraskauden aikana repesivät toiset, kun piti siellä Pylalla hyppiä apinan tavoin. Toisaalta varsin hauskaa oli. Se on vaan kumma, etteivät muut aikuiset hypi hiekassa...
Viimeinen pari on siten jäljellä ja niistäkin puuttuvat lahkeiden nyörit. Toisaalta nyt se kesäkin loppui ja pidimme jo viime yönä pattereitakin päällä. Siltikin, vielä on rantapäiviä jäljellä, joskin se alkaa muuttumaan enemmän sellaiseen leikkiin, paikkojen tutkiskeluun ja meren haisteluun, kuin siihen varsinaiseen pulikoimiseen. Mutta tässä vaiheessa kiitän henkkamaukkaa hyvistä housuista ja asuinpaikkaa niiden käyttöpäivien määrästä kuluneella kaudella.
Ja näin ilmojen viiletessä on aivan ihanaa, kun saa pukeutua huiveihin. Ei toki pelkkiin huiveihin, vaan sellaisiin pitkiin, harsokankaisiin kaulan ympärille kiedottaviin. Sellaisia näkee täällä kaikilla ja puhun nyt siis miehistä. Vaateliikkeissä on tarjolla jokaista väriä ja kuosia, mutta onhan valkoinen todellinen klassikko. Itselläni on tällä hetkellä kaksi huivia, mutta haen kolmatta parhaillaan. Sellaista syksyn väreihin sopivaa... Mahtaako ilmiö saavuttanut jo Suomen? Se nähdään jouluna, kun tehdään kierros Kaarinassa, Turussa, Vaasassa, Helsingissä ja Vantaalla. Kuka seuraajista haluaa oman huivin tuliaisina? Isoiskämö ja velipojat varmaan ainakin haluavat pehmeän paketin kuusen alle?
Täällä muotitoimittaja nico venio, Bordoo, Ranska.
p.s. Tämä teksti on kirjoitettu täysissä sielun ja ruumiin voimissa, eikä sen kirjoittamista edeltänyt minkään päihdyttävän aineen nauttiminen. Ellei sitten lauantain Zombie-kävelystä tarttunut jotain...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti