tiistai 26. helmikuuta 2013

Kaikkea sitä ihmiset kirjoittelevatkin...

Törmäsin justiinsa uuteen plokiin... Nää on näitä ulkosuomalaisten juttuja:

Café de Maman

Mutta hyvin tuntuu pysyvän teksti kasassa, eikä lähde rönsyilemään kuten eräillä. Käykää tutustumassa.

--

Erona tällä kerralla jo vanha tuttu juttu minulle, mutta joillekin voi tulla uutenakin juttuna. Tai toivottavasti en jo ole tätä eroa tänne laittanut... Ranskassa rekisterilaatat pitää hankkia ja vaihtaa itse, jos muuttaa paikkakunnalta toiselle. Syy tähän on siinä, että kaikki autot on merkitty paikkakuntia vastaavin postinumeroin. Eli täällä Bordeaux'ssa kaikki paikalliset autot on varustettu numerolla 33 ja Pariisilaiset tunnistaa numerosta 75. Tämä on mielestäni erinomainen malli ja auttaa rekisterinumeron perusteella antaa ennakkokäsityksen edellemenvän auton käytöksestä ja matkustajista. Loppuun vielä kuva rekisterilaatoista:


KORJAUS 4.3.2013

Kun oltiin ystäväni Sylvainin luona kylässä Mouleaussa lauantaina, niin selvisi ETTEI yllämainittu enää pidä paikkansa. Eli ei ole lakisääteistä velvoitetta vaihtaa rekkaria tai edes merkitä asuinpaikkaa tarralla. Harmi sinänsä, heittivät hukkaan hyvän systeemin ja valitsivat pohjolan mallin.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Kylmää ilmaa skandinaviasta...

Oikein uutissa sanottiin, että skandinaviasta on tulossa kylmä rintama. Eli kiitos vaan, täällä oli aamulla nollassa ja lammikot oli aamulenkillä jäässä! Katsotaan mitä huomenna tulee ja perutaanko Soirée Brasero, jonne mut on huomiseksi kutsuttu. Kyseessä on siis suomalaisittain rillipileet, joihin yhdistyy nyyttäriperiaate. Itse olen viemässä muutaman pullon viiniä, paikallista makkaraa ja paketin Fazeriinoja. Viini on muuten noista halvin osa-alue, vaikka ovatkin laatuviinejä. Sehän tässä aina jaksaakin hämmentää, kun viinien hinnat alkavat osin nolllalla: Eli kohtuullinen pöytäviini voi maksaa esim. 0.91 euroa. Toki silloin ei puhuta Bordeaux Superieur-viineistä, jotka lähtevät 2 euron hinnnoista.

Sunnuntaina on muuten matsi: Eli tersetuloa Bordeaux Lacin kentällä katsomaan, kuinka huonosti 37-vuotias ultimate-pelaaja pärjää parempiensa joukossa. Ehkä mä muutaman maalin kuitenkin teen, koska ei musta ole ainakaan pelintekijäksi. Ne hommat on Ultimatessa nykyisin annettu vain sellaisille, jotka homman hanskaavat. Niin se on maailma muuttunut 20 vuodessa. Ennen minäkin olin pelintekijä. Mutta edelleen täytyy sanoa, että laji on upea ja kiekon nappaaminen sukelluksesta on hieno tunne!

Töpselille tersiinit, muistatko kun ensi kerran mentiin Thunderin reeneihin? Oisko ollut Isolahden koululla. Vai missä se pjuurströmin panimo oikeen onkaan?

--

Erona tällä kertaa rullaportaiden laittaminen väärinpäin. Eli vasemmalta noustaan ja oikealta lasketaan. Tämä siis alhaaltapäin katsottaessa. Eilen menin ajatuksissani oikealle puolelle: Meinasi kauppatavarat lähteä käsistä ja mies heittää kunnon lipat. Selvisin kuitenkin tilanteesta pystyssä huikean fysiikkani ansiosta... Mutta olihan kiva vaihtaa katsetta ja hymyjä tilanteen nähneen, alastulevan ranskattaren kanssa, kun vaihdoin vasemmalla ja lähdin nousemaan.


---

Korjasin ikäni: Olen siis koloköötseittemän, en koloköötkaheksan. Jotenkin oli jäänyt Miian synttärit päälle. Ja kiitos muuten lahjaideoista joita tule kokonaiset nolla.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Oho, keittiökaappi tipahti...

Erona tällä kertaa lyhyesti se, että yleensä Suomessa EI kiinnitetä keittiön kaappeja pelkästään kipsilevyyn. Mutta täällä kuulkaa kiinnitetään ja tuloksena eilen saakuranmoinen meteli ja härdelli! Tälle päivälle olikin sitten varattuna vierailuja mm. vakuutusyhtiöön. No, ei henkilövahinkoja onneksi.


Nyt odotan asiantuntijan saapumista paikalle. Laitan lisätietoja sitten myöhemmin.


perjantai 15. helmikuuta 2013

Kaasulämmitin kusee ja patterit lorisee... Vaan eipä haittaa, synttäritkin on.

Ensiksi tietysti iso Kiitos kaikille eri väyliä pitkin tulleista synttärionnitteluista. Ja aivan aluksi haluaisin vielä kiittää myös toimiston porukkaa, joilta sain kahta eri kakkua lounaan yhteydessä: Merci pour les gateaux mes chers coworkers à Hub Rocket de Bordeaux. Lisäksi Fanni haluaa kiittää kaikkia Ystävänpäivä-tervehdyksen lähettäjiä. Mukavia viestejä tuli niin Mini A-luokalta, Helkalta sekä Ninalta ja Joelilta. Postia tulossa toiseenkin suuntaan, mutta ei ihan ehtinyt ajoissa...

Fannin tekemä kortti vitsikkäälle isille.

37 vuotta on tosiaan klasissa ja tästä päivästä alkaa se ajanjakso vuodesta, kun ollaan Miian kanssa saman ikäisiä. Se olotila tarkoittaa myös minulle todellista etsikkoaikaa: Etsin kuumeisesti lahjaa, jota en tietysti ikinä keksi ennen viimeistä mahdollista hetkeä. Carnegien aikoinani HL:n liike vastapäätä pelasti minut pälkähästä lounastunnilla sekä jouluna, että helmikuun 20. päivä. Eli päivää ennen Miian synttäriä. Täällä ei kuitenkaan moista liikettä ole, mutta muistelen nähneeni ainakin jonkin vastaavaan liikkeen tuossa Gambetan aukiolla. Mutta otan toki vastaan myös hyviä lahjaehdotuksia. Mun vaatimuksena on se, että lahjalle on oikeasti käyttöä ja se ei ole koru, kenkä eikä koriste-esine. Kaikki muut käyvät eli laittakaa rohkeasti ehdotuksia tulemaan.

Iän puolesta ei tunnu oikeastaan pahalta, olen hyvässä kunnossa fyysisesti, eikä muissakaan puitteissani ole valittamista. Aika moni on nykyään lähellä nelikymppisyyttä, eikö vaan? Vanhoja luitakaan ei pääse kylmyys täällä kalvamaan entiseen tahtiin, kun ei ladulle pääse kassejaan palelluttamaan. Tästä aiheesta ei enempää, mutta kiitos avusta ystäväiseni...

Terassin lämpömittari. Teipillä ei salailla mitään, vaan peittää vain sen sisälämpötilan, 
joka puuta heinää laitteen sijainnin takia.

Sitten voidaan mennä muihin aiheisiin ja niitähän olisivat seuraavat: Kaasulämmitin kusee allensa, rapussa ei taas pala valon valoa ja patterit pulputtaa, niinkuin entinen viinipönttöni lukioajoilta. No, noista kaikista olen jo kirjoittanut kohteliaan viestin vuokratoimistoon. Siihen asti pidetään kukkavaasia keittiössä keräämässä tippuvan veden. Näitä sattuu ja näihin alkaa tottumaan. Kaikenlainen asioiden ylläpito on täällä aivan toisella tolalla ja "pinta-asennuksiin" pitää vain ottaa niiden vaatima asenne: Kaikki toimii purkkavirityksin, kunnes hajoavat.

Mielenkiintoisinta on kuitenkin ehkä kokemukset Fionan potkulaudalla menemisestä. Tässä hoidettiin eilen jo koulusta kotiintulokin potkiksella. Hää siis vääntää itse kaupungilla menemään, luonnollisesti kypärä päässä ja järki jäässä. Eli eteenpäin ei katsota ja vauhtia riittää esteistä välittämättä. Kouluun liittyen viime tiistaina oli taas lakkopäivä eli lapset oli haettava jo puoliltapäivin pois. Opettajat lakkoilevat, kun yrittävät muutosta lakimuutokseen, joka tulee muuttamaan keskiviikot koulupäiviksi. Ilmeisesti siis vastustavat, mutta ihan varma en siitä ole. Mutta yleinen mielipide taitaa olla kyllä enemmänkin puolesta, koska kyllähän vanhempien on helpompi käydä töissä myös keskiviikkoisin ilman erityisjärjestelyitä. Me laitettiin myös kouluhakemukset nyt kehiin eli koitetaan hakea lähikouluihin ensi syksystä lähtien.



Fiona ja potkulauta: Kuvia ja viteo


Koulusta ei kuulu mitään muuta kuin hyvää, molemmat tytöt pärjäävät ryhmissään mainiosti ja yksin eivät joudu olemaan. Kielitaito kehittyy huikeaa vauhtia, vaikkakin Fionalla ymmärrys on puhetta selkeästi edellä.

Viikonlopun suhteen ei ole oikeastaan mitään suunnitelmia. Avaan aamulla Bordeaux-sovelluksen ja katson mitä on tarjolla. Meillä on vähän vatsatautia liikkeellä ollut kuluvalla viikolla, joten merenrantaan ei taideta lähteä. Bussilla sinne kuitenkin pääsee ja ilmanalakin on lämpenemässä, joten kohta alkaa olla aika kaivaa esiin märkäpukuja. Fannin kanssa valkattiin jo kahden mentävä BodyBoardinkin Decathlonista. Ja isille lisäksi longboordi ja kaittikurssillekin ajattelin mennä. Vähintään se on kuitenkin joku piknik-härdelli puistoon ja/tai joenrantaan huomenissa ja siihen joku museovierailu päälle.

Toimistohotellin ulko-ovi.

Ja tässä vaiheessa varmasti lienee aika avata tuota ensimmäisen kappaleen sisältöä: Aloitin tällä viikolla työt suomalaiselle yritykselle. Projektiluonteisesti kevään aikana ja sitten katsotaan projektin jälkeen tilannetta eteenpäin. Mulla on jo paikka toimistohotellista (Hub Rocket, Bordeaux) ja istun siellä ranskalaisten ja muutaman muun expatin kanssa ja tehdään jokainen duunia tahoillamme. "Toimistohotelli" on iso asunto, joka on muutettu erikoisella tavalla nykyiseksi: Se on kuin koti, jossa ihmiset käyvät töissä. Porukalla tehdään ruokaa ja pidetään kämpästä huolta. Yhteishenki on hämmentävän hieno ja koneet voi jättää niille sijoilleen lähtiessään.

Viikonloppuja kaikille.

--

Postilaatikot sijaitsevat rapuissa, lähellä ulko-ovia. Iltapäivällä jokainen ottaa omat postinsa lukollisesta laatikosta. Postinkantajat eivät siten ole läheskään yhtä tinnissä kunnossa, kuin Suomessa. Niin eikä sanomalehtiäkään kotiin saa kello 4, jos saa ollenkaan hakematta lehtikioskista.











lauantai 9. helmikuuta 2013

Peräkärryllä ikeaan...

Tänään oli suuret suunnitelmat päästä hevoskisoja katsomaan, mutta sade teki tepposet matkan varrella. Kärry pyörän perässä kulkee hyvin ja tytötkin viihtyvät vaunussa kypärät kupoleissa varsin mallikkaasti. Eikä sadekaan heitä kastele, mutta kastelee kuitenkin vanhemmat... Pieni eksyminen matkalla vielä päälle ja saakuranmoinen kiroilu isillä päällä: Ei enää auttanut, kuin unohtaa horssit ja vaihtaa kurssi kohti Ikeaa. Siellä ainakin on lämmintä ja edullista ruokaa tarjolla..

Bordeaux'n Ikea oli juuri avattu remontin jälkeen ja meno oli sen mukaista lauantain lounasaikaan. Jonot 50 metrin luokkaa ja lihapulliakaan ei saanut määrämuodossa (10, 15, 20), vaan aikuisten ja lasten annoksina (=aikuisten annos suomalaiselle miehelle liian pieni!). Mutta laadukasta porvoon lankkua oli kuitenkin tarjolla 1,90 hintaan annoksen rinnalle. Ja olihan mukana vielä pari tonitsia kaffen kera. Meitin saksalainen ystäväperhekin tuli paikalle, joten ihan kivaa loppujen lopuksi oli. He olivat autollaan käyneet jo horssit tarkastamassa ja suosittelu oli, että kotiinpäin jos ei sada. Ja eihän se sada, kun sisällä ollaan. Mutta kyllä satoi, kun pyörille saakka taas päästiin: Aivan takuuvarmasti ollaan ainut laulava Trappin perhe, eiku suomalainen kaikissa säissä kypärät päässä pyöräilevä hermoperhe näillä leveysasteilla.

Kotiin kuitenkin lopulta päästiin ja korjasin vielä pyörästäni reissun päätteeksi vaihteet ja jarrut. Tai jarruja en voinut korjata, kun palat ovat vaihtokunnossa... Peräkärry on toimiva systeemi, mutta vaatii kuljettajalta todellista tarkkaavaisuutta, onneksi Pordoo on kuitenkin pyöräilijöiden kaupunki.

Huomenna lähdetään kokeilemaan kärryn lenkkeilytoiminto, eli etupyörä ja työntöaisa kiinni ja menox. Toivottavasti ainakin joenrannalta paluu on helpompaa kuin totuttu kiukkukävely, josssa toinen huutaa kotiinkantamista (tai vaatii saada kävellä autotiellä omaan tahtiin) ja toinen jäätyy paikalleen uhoten jäädä sijoilleen, eikä ikinä enää halua olla meidän vanhempien kanssa missään tekemisessä...

Fiona sai matkalta vielä kolmipyöräisen potkulaudan ja isikin tilaa omansa kevääksi: Tulee uusi aikuisten malli jousituksella ja kunnon alumiinirungolla Decathloniin ensi kuussa. Ja Ultimate-seuran ansiosta saan vielä 10-rossan alennuksen ostoistani!

torstai 7. helmikuuta 2013

Bidet'n nousu ja tuho

Ranskalaiset kehittivät bidet'n eli alapesuun tarkoitetun altaan, jossa vaakasuora suihku huuhtelee paikat wc-asioinnin jälkeen. Kyseinen laitos liitettiin täällä viemäriverkkoon jo niinkin aikaisin kuin 1700-luvulla ja se oli peruskalustoa ainakin 1980-luvulle saakka. Jotain kuitenkin tapahtui, kun bidet-altaat alkoivat hävitä pikkuhiljaa remonttien ja uudisrakentamisen yhteydessä 90-luvulle tultaessa. Luultavasti häviämisen taustalla ovat tehokkuusajattelu ja tilansäästö. Ne vanhat tutut tekijät jotka selittävät myös erkkereiden, takkojen ja muiden vastaavien katoamisen, sekä Suomessa, että muualla. Tänä päivänä bidet-altaan näkeminen on selvästi harvinaista ja lähinnä hotelleissa voi sellaiseen törmätä.



Onhan sellainen allas älytön tilanviejä ja kallis investointi, kun putkitukset joudutaan vetämään kahteen kertaan. Ja siihenhän on jo keksitty oivallinen korvaaja eli pohjoismaista tuttu käsisuihku. Mutta sellaiseenpa ei täällä törmää, vaan yleensä vessa on oma koppinsa, jopa ilman käsienpesuallasta. Kädet käydään sitten asioinnin jälkeen pesemässä kylpyhuoneessa. Tosi kätevää. Meillä sentään onneksi on käsienpesuallas samassa tilassa. Ja maaliskuun jälkeen meillä tulee olemaan myös suoraan hanan suuttimeen liitettävä käsisuihku. En nimittäin ajatellut lähteä ehdottamaan putkitöiden teettämistä edes omalla kustannuksella vuokraisännälle. Tai no, olishan se mielenkiintoinen keskustelu ja perusteluinahan voisi käyttää alkuperäisen bidet'n puuttumista. Mutta antaa olla, hankin ja liitän itse.

Mistä tällainen aihe tuli mieleen? Toki keräilen muistivihkoon mieleentulevia topiikkeja, jotta sitten sopivan hetken tullen kirjoitan niistä aiheista. Tässä tapauksessa eiliset twitterin välityksellä pohjolasta kuuluvat kummallisuudet Helsinki-Turku-väliltä antoivat tälle aiheelle mahdollisuuden. Ja samaan syssyyn voin yhtyä Tunna Miloniffin viime vuonna radiohaastattelussa heittämään kommenttiin aiheesta:

Nerokas alapesu vedellä on käytössä edelleen suurimmassa osassa maapalloa. Joskaan ei länsimaissa, joissa suositaan vain pelkkää paperia. Siten voidaan aiheellisesti kysyä, että kumman teet lyödessäsi kätesi koiranjätökseen. Pyyhitkö vain paperilla "puhtaaksi" vai pesetkö kädet?

-n-

maanantai 4. helmikuuta 2013

Yksin kotona

Nyt se on sitten kaikki talouden yksilahkeiset siirtyneet koulutielle, kun Miiakin aloitti tänään ranskan alkeiskurssin tuossa viereisessä korttelissa. Meikäläinen viettää aamupäivät yksin taloudenhoitajana: Järkkään asioita kuntoon, siivoan ja laitan ruokaa. Essu päällä, ei mitään alla...



Eilen tavattiin Garonnen rannassa Fannin luokkatoveri ja hänen isänsä. Saksalaisia ovat ja asuneet täällä lokakuusta saakka. Kertoi vaan, että kyllä Fanni on päässyt helpolla, kun osasi jo kieltä tullessaan, toisin kuin heitin tytär. Hää siis joutui aloittamaan aivan nollasta luokkatilanteessa keskellä vuotta. Ei helppo tehtävä. Hauskasti muuten kaveri kertoi heidän olevansa täällä vaan "hengailemassa" eli eivät varsinaisesti ole työn takia tulleet, vaan ilmaston ja elämänmuutoksen takia. Oli aika uskomatonta kuulla, että samaan kouluun on osunut kaksi "mamu-perhettä" eri maista, joilla on lähtökohtana "seikkailu". Mutta tää alaspäinvaihtaminen on muotia nykyään, joten se selittänee jotain. Ja berliiniläisethän ovatkin varsin kuuluja kaupunkihippeydestään, toiveena on siis saada uusia virikkeitä sille tielleni: Olisko kattopuutarha mitään? Ainakin sitruunapuu ollaan menossa hakemaan, ja appelsiini...



Loppuun vielä kuvapläjäys Sables d'Olonnesta eli sieltä missä oltiin toissa viikonloppuna. Vendée Globe on yksi maailman rankimmista purjehduskisoista, joissa purjehditaan yksin pallon ympäri ilman apua tai keskeytyksiä. Tänä vuonna voittajaksi nousi ranskalainen Fracois Gabart, 29-vuotias insinööri ja purjehduksen ihmelapsi. Tunnelma oli maaliintulossa kyllä hämmentävän koskettava ja neljän tunnin seisonta kanaalinvarressa palkittiin. Eikä se aikuisille mikään ongelma ole, mutta, että saatiin meitin tytöt pysymään siinä paikalla koko tuon ajan! Oli siinä kyllä katseet välillä aika murhaavia, kun neidit riehuivat kuin naiset stokkan hulluilla päivillä konsanaan. Lopuksi oli pakko alkaa puhumaan ranskaa, notta ihmiset eivät koko ajan olisi puhunee meistä toisilleen... Onneksi siinä oli yksi sympaattinen pariskunta auttamassa meitä sekopoltsiemme kanssa.

Plokin kirjoitus keskeytyi juuri, kun alakerran rouva kävi kysymässä voisiko Nonne (ropotti-imurimme) kulkea iltapäivisin aamupäivien sijaan tämän kuun loppuun? Vastasin, notta toki ja tein muutokset ohjelmaan. Alakerran naapurit muuttavat kaikki pois tämän kuun loppuun mennessä, lähinnä äänieristyksen takia. Katsotaan ketkä alas tulevat seuraavaksi, mutta ainakin yksi nainen oli käynyt viime viikolla ja takaisin ei tullut: Tytöt olivat jo tuolloin kotona leikkimässä! Alakerran mies on kemisti ja työskentelee öisin ja nukkuu aamupäivät. Ei kylläkään puistokemisti, vaikka työajoista voisi jotain muuta päätellä. Kiva kaveri, mutta en ymmärrä mitä kemistit öisin tekee? Hämärähommia vai kuutamokeikkaa?

--

Piimän levinneisyysalueesta tuli eilen kysymys entiseltä työkaveriltani Ainolta. Piimä on pohjoisemman alueen laji, jota ei havaita Ranskassa kuin tuontitavarana. Piimän lähisukulainen viili on kuitenkin vallannut itselleen sijaa paikallisessa ekosysteemissä.



perjantai 1. helmikuuta 2013

Peräkärry pyörään, auto saa odottaa

Pitkään ollaan mietitty tätäkin, mutta kyllä tässä kaupunkihippiytyminen vaan syvenee huolestuttavasti... Tilattiin nimittäin peräkärry pyörään, jotta saadaan koko perhe liikkeelle yhdellä kerralla. Kaupassakin käydään semmoisen mummokärryn kanssa kävellen ja terassilla on vielä tuulimyllykin! Kohta alan syömään pelkkää bio-ruokaa ja jätän lihankin ruokalistalta pois. Emmaüksesta voidaan haetaan vaatteet, heitin liike nimittäin sijaitsee tuossa viereisessä korttelissa...



Mutta ihan tosissaan voidaan sanoa, että autoista on paljon harmia ja en sellaista ainakaan vielä osta: Sain juuri mailia entiseltä työnantajaltani, että luovuttamastani autosta on löytynyt uusia "vaurioita" tuulilasin häränsilmän lisäksi. Katselin kuvat vaurioista ja sen voin sanoa, että jos kotikadultamme löydän yhdenkin auton ilman vastaavia "vaurioita", niin kyseessä on todellinen harvinaisuus. Suomessa kyllä pidetään autoista hämmentävän hyvää huolta ja korjataankin niitä vielä käsittämättömällä innolla. Ja onhan auto Suomessa aivan toisella tavalla elintason osoittaja kuin Ranskassa: Täällä kaikki baijerilaisetkin autot näyttävät muutaman vuoden vanhoina todella nuhjuisilta ja kolhituilta. Ehkä loska ja suola hellivät suomalaisia autoja siihen malliin, että maalipinnat pysyvät kiiltäväni, eikä auringonpolttamina mattapintoina.


No, pitää kirjailla vahinkoilmoitus ja hoitaa homma kuntoon. Ja toki olla myös kiitollinen autoedusta (=täysi). Sellaisesta ei tarvinne täällä haaveilla, vaikka duunin löytäisinkin.

Onneksi on netti ja skannerit, muussa tapauksessa tässä oltais oltu jo monesti vaikeuksissa. Kyllä nykyään on helppoa vaikkapa autovahinkoilmoituksen täyttö ja lähetys. Mietittiinkin juuri tuossa aamulla koulusta tullessa, että miten harvinaista oli puhua suomea, kun aiemmin asuin täällä. Ysikööt-luvulla, kun olin täällä yksin, niin ei missään yleensä suomalaisiin törmännyt. Eikä netti ollut nykyisellä tasolla, saatikka, että täällä tietokoneita olisi ollut. Puhelimella soittaminen oli hemmetin kallista ja ei mulla mitään luettavakaan ollut. Eli saattoi mennä useita viikkoja ilman sanaakaan suomea. Nyt tilanne on täysin erilainen, kun ollaan perheen kanssa ja netin palvelutkin ovat olemassa: VoFfia katsoivat eilen tytöt neloselta ja huomenna voidaan katsoa paikallista versiota TF1:ltä, VoFfi sekin... Ja toinen kausi täälläkin menossa. Mutta suomalaisiin ei kyllä olla törmätty, ainakaan vielä... Eikä venäläisiinkään.

Mitä vielä ajatuksenvirrassani? No, pankkitoimihenkilömme tulee kohta käymään meitillä: Hää ei saanut yhtä sopparia eilen tehtyä, niin tulee nyt ottaan kotoa meiltä allekirjoitukset... Oivaa palvelua. Viikonloppu alkamassa ja illalla on luvassa vanhempainilta koululla. Asialistalla on ensi syksy ja sen tuomat muutokset. Fannihan aloittaa syksyllä suomalaista ekaa luokkaa vastaavan tason, CP:n (CP = cours préparatoire), eli valmistelevan jakson. Siellä opitaan lukemaan ja muutenkin meno vaihtuu rankemmaksi. Koulun suhteen olemme tehneet päätöksen, vaihdamme tytöt oman alueen kouluun syksyllä, vaikkakin se tarkoittaa eri osoitteisiin viemistä. Päätöksen taustalla hyväksi kehutut Albert Barraud ja rue Naujac. 

Täältä tähän ja viikonloppuja kaikille. Näköjään alkoi juuri satamaan, joten lenkille pitää varautua Haltin drymaksilla. Kahvakuulaa muuten suosittelen, on oiva peli.