Muuton tilanne

Tällä hetkellä "rekkamme" mennee jossain Saksan suunnalla ja toivottavasti etenee kohti Bordeaux'ta luvatussa tahdissa. Kuljetusliikkeen toimari jo soitteli ja kyseli suorituksen perään. Maksettava oli, koska purkulupaa ei tule ilman suoritusta. Itse olemme Hämeenkylässä Hennan ja Maken luona vieraina ja vielä huomenna on käytävä talolla. Fiatinkin saimme juuri myytyä hämmentävän sympaattiseen kotiin. Nyt olemme siten talottomia ja autottomia, mutta onneksi kävellenkin pääsee: Ei Kirkkonummella, mutta Bordeaux'n ydinkeskustassa kyllä.

Lentokentälle mennään maanantaina aamusta ja luovutetaan honda pois. Fiilikset ovat kokonaisuudessaan varsin kummallisia, mutta kuitenkin positiivisia. Nyt on perheen aika. Fiona söi tänään jäätelön talomme portaissa sulkien ympyrän: Jussina 2008 Fanni söi samassa paikassa elämänsä  ekan jätskinsä ja vasta valmistuvassa talossa oli tuolloin vain patjat ylhäällä, kun halusimme viettää Jussin siellä. Tänäänkin talo oli täysin tyhjä, mutta elämisen jäljillä varustettu.

Ainiin ja ero Ranskan ja Suomen nettitilauksissa: Jos tilaa netin kautta ja maksaa luottokortilla, niin homma on sillä selvä ja tavarat tulevat kotiin. Ranskassa Dartysta tilaaminen (kodinkoneita tonnilla, cuisine amenagée nimittäin!) toi Secuvadilta paluupostia, jossa vaaditaan asuintodistusta ja passien kopioita ennen tilauksen etenemistä. Siis kortilta, joka on täysin validi!

Loppuun vielä kuva muuttoautosta ja muuttomiehistämme. Kuvan otti Jenny toissapäivänä.

Hyvää joulua Kolsarista

Viimeistä kertaa Kolsarin joulu käsillä. Kohta katotaan joulurauhan julistus ja sitten loppuu pakkaaminen tältä päivältä. Huomenna jatkuu. Rekan tuloon kaksi päivää.

Ajan juoksua

Näin tämä aika on juossut. Toukokuussa talon piti olla myynnissä seuraavan vuoden ajan - ei ollutkaan. Agathen piti olla meillä au pairina ensi toukokuulle asti - ei ollutkaan. Nicon piti jatkaa työuraansa pankkiiriliikkeen lämpimässä syleilyssä - ei jatkanutkaan. Kun sitten kaikki loksahteli kohdalleen tuohon vuodenvaihteeseen, myös perheen naisväki alkoi järjestelemään elämäänsä. Fanni sai koulusta virkavapaata, Fionan päiväkotipaikka irtisanottiin ja kun vielä minun mahdollisuuteni jäädä opintovapaalle varmistui, vuoden 2012-13 vaihdos muodostui myös sivun käännöksi meidän perheen elämässä.

Nyt aika on juossut niin, että Fiona on jo halinut kaverit päiväkodissa, Fanni leikkikoulussa sekä äiti ja isi omilla työpaikoillaan. Vielä jäljellä on mummit, kummit, serkut ja muut tutut. Ja edessä on pakkausta, joulua, pakkausta ja lento etelään päin. Kuten tuossa aikaisemmin jo kirjoitettiinkin, tämä on meidän perheen blogi, johon kirjoittelemme kuulumisia meidän tulevasta arjesta ja eteen tulevista seikkailuista. Ja kommentoida saa ahkerasti, niin ei jää täysin yksipuoliseksi puheluksi tämä.

Nyt siirryn pahvilaatikoiden taittelun pariin, lisäkuulumisia sitten ehkä jo uudesta osoitteesta :)

Koko perheen ploki

Käytiin tuossa viikonloppuna vaimon kanssa vähän keskustelua, siitä kenen ploki tämä oikeen on. Ja vaikka tämän laitoinkin alulle, niin tämä tosiaan on kaikkien perheen aikuisväestöön kuuluvien henkilöiden käytössä ja päivitettävänä. Ja aiheena perheen muutto, mutta toki me näemme Miian kanssa näitä asioita vähän erilaisten silmälasien läpi.

Mulla on tietysti trikolorin väriset kakkulat ja vaimo tulkitsee menoa siniristilasien lävitse. Näistä lähtökohdista uskon meidän yhteisen plokimme saavan vielä lisää maustetta ja mielenkiintoa, kunhan vaan sitä kuuluisaa aikaa rupeaa vaimoltakin löytyvän. No, löytyyhän sitä kunhan ensin hoitaa duunit, joulun, muuton, tavaroiden purun ja asettumisen...

Hieman muuttofaktaa vielä tähän loppuun:

Tavarat rekkaan 27. päivä. Kuutioita käytössä 47 ja kaksi muuttomiestä mukaan. Ottaa tuollaiset 4500 euroa plus alvi ja ihan kotimainen yritys. Kadun sulku ollaan pyydetty pormestarilta ja sitähän varmasti uuttavuotta juhlivat ranskalaiset noudattavat? Rekka nimittäin saapuu 31. päivä illasta Bordeaux'iin ja muutto suoritetaan, siten vasta uudenvuodenpäivänä. Me lennetään kaupunkiin 31. päivä, ja vietämme ensimmäisen yömme hotellissa ennen aamulla alkaa muuttoa. Siinä samassa mulla alkaa tipaton tammikuu.

Ainiin, asettumisagenttimme kirjoitti vielä eilen, että vessassamme oli ollut jokin pikku vuoto, mutta mies jo paikalla korjaamassa... Mutta kuitenkin vuokra-asunto on nyt virallisesti meidän nimissämme ja meillä on siten virallisesti osoite Ranskassa. Ilman osoittehan Ranskassa ei voi mitään tehdäkään, mutta tähänkin seikkaan palataan varmasti vielä myöhemmin. Seuraava iso asia on koulun ja päiväkodin valinta, niistä saamme "listan"  vielä tällä viikolla.

--

Erotuksena Ranskan ja Suomen välillä voidaan helposti nähdä käsiala. Kaikki ranskalaiset kirjoittavat samalla tavalla, samalla fontilla. Suomessa lähes kaikilla on erilainen tapa kirjoittaa käsin. Väitän tunnistavani ranskalaisen kirjoittajan tekstin kielestä huolimatta.

Lähtemispäätös osa 1

Miksi Ranskaan? Duunin takia? Onko sulla sukulaisia siellä? Siinä ehkä yleisimmät kysymykset, kun kerron suunnitelmistamme ihmisille. Kahteen viimeiseen kysymykseen voi vastata helposti, että ei. Tai no duuniakin varmasti löytyy, mutta niistä vasta sitten, kun on edes haku päällä ja/tai jotain kerrottavaa.

Mutta toi ensimmäinen kysymys on jo haastavampi, vaikka olenkin sen jo kuullut vuonna 1995, kun ensi kerran lähdin ranulandiaan... Silloin taisin vastailla jotain sen suuntaista, että haluan oppia kieltä ja kulttuuria. Ja tottahan se oli, koska ei koulussa mitään ranskaa voi oppia. Kielistä koulussa voi oppia vain englantia, koska kaikki tuutit tuuttaa sitä. Siten muut kielet jäävät paitsioon. Itseasiassa englanninopetus ennen yläastetta pitäisi kieltää, koska lapset oppivat sen joka tapauksessa.

No, mutta lähdin kuitenkin -95 Pariisiin ja olin sillä tiellä pari vuotta putkeen. Kiertelin eri puolilla Ranskaa ja opin kielen ja yhtä ja toista kulttuurista. Toisaalta en ihan lopullista omaa paikkaani mcdosta, aupairina tai ravintolakeikkatyöntekijänä löytänyt, joten palasin Suomeen hoitamaan asiat kuntoon: Opiskelu, Miia, oikea 8-16-duuni, intti, oma kämppä sunsperista ja niin poispäin.

Minulle jäi reissustani kielitaito, vaikka senkin meinasin unohtaa. Kielitaito itseasiassa näivettyy käytön puutteessa hämmentävän nopeasti. Tapaamani kaverit unohdin täysin, silloin ei ollut feisbuukkia ja mailiosoitteetkin vielä harvinaisia... Tämä oli kuitenkin kohtalokas moka, koska olisi ollut näin jälkikäteen aivan upeaa kierrellä Ranskaa kavereiden luona käyden ja olisi ollut jotain siteitäkin sinne. Rehellisesti täytyy oikeastaan kertoa, että on mulla vieläkin osoitekirja tallella, mutta ei sitä mitään kirjeitä ruvennut tuohon aikaan rustailemaan... Eikä enää kehtaa, ellei nyt uskaltaudu sitten kokeilla FB:n kautta.

Netin avulla en kuitenkaan kielitaitoa onneksi menettänyt ja aloin tuossa 2000-luvun puolivälissä ihan oikeasti rakentamaan sitä uudestaan. Lopullinen niitti tuli sattumalta, kun Fannille löytyi täysin puskista paikka ranskankielisestä päiväkodista Helsingistä. Silloin lopullisesti tajusin, että onpa kiva taas puhua ranskaa ja olla siinä kulttuuriympäristössä mukana. Ja hämmentävän iso on muuten Helsingin ranskankielinen yhteisö, kun siihen pääsee sisälle.

Ja kaikki lomathan me siellä ollaan käytännössä vietetty, kun en ole muualle suostunut lähtemään. Eli mulla on sellainen perustavanlaatuinen kiinnostus kaikkea ranskalaista kohtaan ja en tunne vielä ranskalaista yhteiskuntaa tarpeeksi.

Eli mitä tästä nyt pitäisi saada irti. En tainnut onnistua kertomaan otsikon mukaisesti alkuunkaan, mutta mennään tällä osaan kaksi. Siinä sitten yritän valottaa tuota lähtemispäätöstä duunin ja meitin perheen kautta. Lyhyesti voidaan kuitenkin sanoa, notta vastaukseni vuodelta -95 on edelleen täysin kuranttia kamaa...

Sitten perinteiseen vertailuun...

Suomessa: Puhelu lopetetaan selvästi tervehdykseen, jonka jälkeen luuri on sallittua ja soveliasta laittaa kiinni.

Ranskassa: Puhelu lopetetaan epäselvästi viittaamalla tulevaisuuteen (à plus, à tout à l'heure...) tai pahimmillaan vain asian päätyttyä lyömällä luuri kiinni.

Tästä se alkaa tai sitten ei... Olen miettinyt tätä blogia jo pitkään ja nyt se on ainakin avattu. Kaikkihan tällaisen kirjoittavat, jos tekevät reissun ulkomaille ja haluavat jakaa kokemuksiaan muille. Vai tekeekö kaikki? Ehkä FB riittää kuitenkin, mutta voi tässä silti olla jotain mahiksia. Ja jos vaikka kirjoittaisi kirjan Suomen ja Ranskan eroista, jotka olisi ensin kerännyt tähän kokemuksiksi?

Tai sitten jakaa tätä kautta kaikki viteot ja muut, myös ne tyttöjen vuosiviteot mitkä on kahdelta viime vuodelta tekemättä... Mutta kohtahan sitä on aikaa, kun meillä alkaa Ranskan vuodet. Tai ainakin näin ajattelen, että kohta on aikaa... Nimittäin hoitaa byrokratiaa ja yrittää saada Fannin koulu käyntiin ja löytää Fionalle hoitopaikka... No vaimolla ainakin on aikaa, kun vain opiskelee ranskaa ja jatko-opintojaan.

Ja selkeästi kirjoitukseni ovat pelkkää tajunnanvirtaa, joten tekstin rakennetta on syytä tutkia tulevissa kirjoituksissa. Mutta yhdyssanavirheitä minä en tee, sen voin luvata. Ja taustahan oli koko hässäkässä se, että Famille Vainio muuttaa 31.12.2012 Ranskaan ja tarkemmin sanottuna sinne lounaaseen, Bordeaux'iin. Blogin nimi tulee kotiosoitteestamme, aivan kaupungin keskustasta.

Ja kirjataan tähän loppuun vielä ensimmäinen ero Bordeaux'n ja Kirkkonummen välillä:

Lumitilanne 13.12.2012 kello 13h12
Kirkkonummi: 37,87 cm (ja lisää tulee)
Bordeaux: 0 cm

Terveisin,
 nico venio