tiistai 29. tammikuuta 2013

Bordeaux-juliste vihdoin tyttöjen huoneen seinällä


Tämä juliste on koskettava läksiäislahja Isabellelta Fannille HRSK:lta eli Fannin entisen ryhmän
pääopettajalta. Heillä on talo tässä lähellä Royanissa, jonne on tarkoitus mennä vierailulle kesällä. 
Julisteessa on kuvattu koko Bordeaux'n keskusta ja siinä "näkyy" myös meitin kattohuoneisto 
tuossa Place de Tournyn kohdalla... Juliste on kunniapaikalla tyttöjen yhteisessä huoneessa.

Tuosta julisteesta voidaan aloittaa tämä summaus. Fanni sai tuon lahjaksi ennen lähtöämme ja nyt se vihdoin on meitin seinällä täällä kyseisessä kaupungissa, omassa kodissamme. Matka on ollut pitkä siitä hetkestä, kun päätös tehtiin ja todella aloitettiin talon myynti, saatiin vielä se myydyksi ja sitten aloitettiin muuttopuuhat. Ei ole ihan yhden päivän juttu siirtää perhe 3000 kilsan päähän ja vielä ilman minkään työnantajan apua. Kaikki on hoidettava itse ja vähän on mietittävä myös kustannuksia. Kateudella olen lukenut ja kuunnellut expattien hommia, kun voi vaan valita muuttajan ja heittää kamat laatikoihin työnantajan maksaessa viulut. Siltikin tämä järjestely ja entisen työnantajani suoma läksiäispaketti ovat mahdollistaneet sellaiset järjestelyt, joista voi vaan haaveilla. Eikä tässä tilanteessa oikeastaan olisi muuta voinut tehdä kuin tämän; Toteuttaa sen, mitä olemme halunneet pitkään. Toteuttaa muutoksen, jonka tekeminen on oikeasti helppoa kun sen (t)uskaltaa toteuttaa, mutta äärimmäisen vaikeaa ottaa oikeasti työn alle ilman jotain muutosta, kuten potkut duunista.

Se, kuinka paljon tässä on mukana enemmän meikäläisen halua ja intoa Ranskaan muuttoon on tietysti mielenkiintoinen kysymys, mutta uskon koko perheen olevan tässä yhteisessä rintamassa. Toki Miialla lienee meistä vaikeinta, koska rehellisesti sanoen hän puhuu tällä hetkellä meistä vähiten ranskaa ja sopeutuminen riippuu pitkälti kielitaidosta, kontakteista ja halusta tehdä asioita perheen ulkopuolella. Tämä jaottelu on tosiasia, koska Fiona pärjää ryhmässään hyvin ottaen huomioon kolmivuotiaiden tason ja hänen aikaisemmat kokemuksensa päiväkodissa ja Agathen kanssa. Fanni pärjää vielä paremmin, koska hän puhuu "mamuista" selkeästi parhaiten ranskaa ja on aina osallistunut ohjattuun toimintaan täysillä, eikä HRSK:n käytöskoulun opitkaan ole ohi menneet. Vaikkakin kotona ollessa tuntuu siltä, että lähinnä katolilainen sisäoppilaitos pitkine karttakeppeineen olisi tuolle viisivuotiaalle kiukkupussille paras paikka... Ja kovassa muutoksessa auttaa innokkaat ja osallistuvat luonteet, jotka tytöille ovat isin puolelta tulleet. Eikä äidin puolen geenit ainakaan vaikeuta sopeutumista, kun älykkyyttä riittää tehtävien toteuttamiseen ja kielen hallintaan. Mutta äkäisiä ovat molemmat tytöt, ja se lienee sitten yhteinen lahjamme rakkaille tytöillemme.

Omalta osaltani voisin sanoa, että nyt kun tytöt ovat koulussa, niin päivällä on aikaa. Aikaa ei silti ole ollut niin paljon liikaa, että olisin kaikki valkotauluun merkityt tehtävät saanut tehtyä. Vielä on muutama taulu ja äänirojektorin kaliprointi tekemättä, yms... Mutta se taas johtuu siitä, että olen keskittynyt CV:n täyttämiseen ja siihen ajatukseen, että josko tässä menisi duuniin, siis oikeaan duuniin tai ainakin väliaikaiseen sellaiseen. Ihan kiva on harrastaa liikuntaa lähipuistossa 15 asteen lämmössä, mutta silti sitä alkaa kaipaamaan jotain tekemistä. Ja on mulla mahdollisesti tulossa projekti yhdelle suomaiselle firmallekin, mutta siitä ei ole vielä varmuutta. Ehkä sitä ei osaa olla vaan, kun on luterialaisesta ympäristöstä kotoisin, joskin ilman uskoa. Ja toki aina tuntuu paremmalta olla ansaintapuolella, kuin pelkästään menopuolella, vaikka taloutemme onkin turvattu ainakin puoleksitoista vuodeksi.

Mutta rehellisesti, kaipaan enemmän kontakteja ja työyhteisön kokemista, kuin olin ajatellutkaan. Ja oppiihan siinä kieltä ja kulttuuria ihan eri tavalla. Onneksi tällä hetkellä mulla on liitokiekkoporukka, johon olen oivallisesti integroitumassa ja saanut sitä kautta niitä kaivattuja kontakteja ja kavereita ja bilekutsuja. Mailia pukkaa päivittäin ja kahdet reenit ja erilaiset matsit pitävät huolen siitä, että ympärillä tapahtuu. Tämän toivoisin tapahtuvan myös Miialle, koska jo Kirkkonummella tuntui siltä, että isi hiihtää ja äiti hoitaa lapsia.

Nyt hää kuitenkin aloittaa ranskan intensiivikurssin ja toivon todella hänen kutsuvan koko luokan meille kahville lounastunnilla tai heidän viettävän baari-iltoja porukalla. Sellaisiin hommiin on nyt todella mahdollisuus. Kielikoulu on tuossa aivan mutkan takana ja yhteisöllisyys sitä kautta vaatii vain tekemisen ja osallistumisen vaivan. Onhan se kiva kutsua kotiin pari ranskaa osaamatonta hotellissa asuvaa japanialaista ja keittää heille kunnon naruvedet liptonista. Sitten voi puhua muutaman sanan enklantia ja heittää väliin jonkun sanan ranskaa ja näyttää lasten kuvia. Mutta, niin mäkin toimin Pariisissa aikoinaan, joskin välittäjäaineina oli jotain teelehtiä vahvempaa... Eikä ollut kuvia mitä näyttää lapsista.

Mutta ehkä hienointa omalta osaltani tähän saakka ainakin oli se, että sunnuntaina illalla, kun ajeltiin takaisin Sablesista, niin olin tulossa kotiin. Meidän kotiin, joka sijaitsee kolmannessa kerroksessa osoitteessa 50 rue Lafaurie de Monbadon.

--

Jukurttien hinnat ovat täällä hiukan erilaiset kuin pohjolassa: Alennuksesta Miia osti 16 kappaletta Yopleeta hintaan 1,70€.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Sauna löytynyt!

Moro kaikille.

Huomenna olisi tarkoitus kirjoittaa vähän pitempi teksti, kun tässä alkaa olla kuukausi kulunut. Joten aika summata asioita ja miettiä vähän seuraavia askeleita. Tähän väliin heitän kuitenkin kuvan saunasta, jonka löysimme Mintun kanssa tänään. Emme toki vielä päässeet käymään, kun oli kiinni ja Minttu ei näköjään sinne edes pääse... Mutta ainakin on saunamahdollisuus, jos olisi kiinnostunut:


Tänään käytiin hyödyntämässä vielä vuokra-auton loppukilsat ja ajeltiin lounaalle meren rantaan Arcachonin altaalle. Lounasta ei kyllä saatu, kun kaikki lounaspaikat olivat kiinni vielä yhdentoista aikaan. Mutta otin muutaman kuvan vuorovesialtaasta ja maisemista. Lämpötila oli mukavat 13 astetta ja kevyt merituuli päällänsä. Hieno paikka muuten, mutta arvostan enemmän suoraa yhteyttä Atlanttiin, koska vain silloin voidaan Fannin kanssa aloittaa podipoord-reenit. Eli pidemmällä rannikolle on mentävä.

Andernos les bains

Ja sen lisäksi lisäilin muutaman otoksen tuttuun Bordeaux-albumiin:



Eli huomenna aamulla tytöt kouluun ja sitten blogin ja muiden velvollisuuksien pariin. Torstaina joudutaan muuten ottamaan tytöt kotiin keskellä päivää, kun opettajat lakkoilevat parin tunnin ajan. 

-n-

torstai 24. tammikuuta 2013

Koulutielle alle kolmivuotiaana...


Sinne jäi Fiona, joskin tänään vain puoleksi päiväksi. Ei itkua, ei tarrautumista, ei ongelmia: Pusu isille ja muiden mukaan! Mutta kyllä hiukan jännittää vanhempia, notta miten käy. Lähinnähän on mielessä se kuivanapysyminen ja eilen tapahtuikin kotona kertaalleen vahinko. Toivon heidän jatkuvan pissattamissysteeminen toimivan ja tytön viihtyvän. Toki oli vanhemmilla hiukan tyhjä olo, kun kahdestaan lähdettiin hakemaan aamiaisleipää koulun ovien sulkeuduttua takanamme. Mutta nyt on työrauhaa opiskelulle ja omille rojekteille välillä ma-ti ja to-pe. Tytöthän pitää jättää koululle 8h20-8h40 ja sen jälkeen ovet aukeavat vasta 16h30.

Kouluhan sinänsä on aika paljon sanottu, käytännössä Fiona on ikäänkuin päiväkotimaisessa hoidossa. Ja tuonne hänen olisi lain mukaan pitänyt mennä viimeistään ensi syksynä. Luokalla on seitsemän muuta lasta, jotka ovat "etujassa" menossa, joten käytäntö on ihan virallinen ja hyväksytty. 

-n-
 
..:: PÄIVITYS 12h10::..

Puhelimeni soi tunti sitten ja ruudulla luki "Numéro privé". Olin täysin varma, että madame Francois soittelee ja kertoo Fionan olevan märkä ja soveltumaton hoitoon. Ja olinkin oikeassa soittajan suhteen, mutta ei ollu kyse Fionasta, vaan isosiskosta. Hää oli tullut sairaaksi ja piti hakea pois. Ei mitään vakavaa, vähän masu ja pääkkönen kipee.

Siellä odottivat molemmat tytöt rehtorin kansliassa, kun pääsin munamankelilla perille. Fionalla oli mennyt odotetusti, eli vilkas ja iloinen tyttö, joka osallistuu toimintaan. Huomenna sitten varmaan vaan Fionava puoleksi päiväksi hoitoon ja isompi tyttö pysyttelee kotona. Näin se lapsiperheen kouluarki alkoi: Ja odotettavaahan on, että tautikanta on täällä hieman erilainen, jotta saataneen käydä läpi muutamat flunssat sun muut symptoomit ekstraa. 

tiistai 22. tammikuuta 2013

Eka shekki revitty, loput pidetään piilossa

Näinhän se meni, että ekaan shekkilaskuuni törmäsin hikisen SFR-operaattorini kautta. Saakura, että harmittaa, että tuli otettua "box" heiltä, eika vaikka Numerikaapelilta tai Pyikiltä: Olis saatu edes kunnon poksit kunnon rosessorilla!  Mutta menin lankaaan, ja nyt en puhu tuosta lankapuhelimesta, vaan siitä, että täky oli WLAN ilmaiseksi saatavilla lähes missä vaan! Eli silloinhan 500 megan naurettavan alhainen mobiilidatarajanani saisi koska tahansa lisää mahdollisuuksia. No saahan se, varsinkin kotona missä SFR Mobile ja Public kuuluvat hämmentävän hyvin! Mutta niin kuuluu myös meitin boksin langaton verkko, joka on tuossa kahden metrin päässä!

Vielä kun SFR:n vastaavat kuuluisivat terassilla Plaas dö la Komediilla, ja ettei siellä sitten tarttis käyttää käyttää omenakaupan wlania. Tai kunhan kuuluisivat edes siellä missä liikun useimmiten eli lähinnä välillä Place Tourny ja Meriadeckia...  Mutta ei oo näkyny, ei kuulunu.


Mutta munhan piti palata tuohon shekkilaskuun, jonka onnistuin ekan kerran kirjoittamaan ja valmistelemaan laskutukseen: Leikkasin ja liimasin mukaan SFR:n TIB:n ja meitin RIB:in ja sitten meninkin jo hermot. Ennen kirjekuoren sulkemista kirjoitin mukaan vielä meitin shekin, jossa lupasin maksaa laskun. Teki jo mieli tässä vaiheessa kirjoittaa suomeksi shekkiin, että "hankkikaa saa**** netti, en maksa."

Onneksi tuon hikisen järjestelmän kanssa kävi niin, että pakko oli käydä netissä ennen postitoimistoon lähtemistä. Minähän olisin tietysti maksanut postimaksun edellisten postituksesta! Kävi ilmi, etten voinut vaihtaa SFR:n laskutustietoihin suoraveloitusta (ainakaan ennen siitä kertovaa dokumentin lähettämistä postitse SFR:lle Pariisiin!), mutta onneksi olin OIKEUTETTU maksamaan laskuni sinisellä kortilla eli paikallisella pankkikortilla eli CB:lla netin kautta. Eli puhelinlasku maksettu ja toivottavasti seuraava on jo suoraveloituksessa.



Mitä tulee Fannin kouluun, niin sieltä ei kuulu kuin hyvää. Hää PUHUU ja YMMÄRTÄÄ ranskaa. Rehtori kertoi Fannnin osallistuvan toimintaaan, puhuvan ja ymmärtävän täydellisestä ja olevan reipas tyttö., samoin koulun keittäjä ja luokan opettaja. Vertailukohtiakin on, kun samalla luokalla oleva saksalaistyttö puhuu muutaman sanan ranskaa kahden kuukauden jäljiltä luokassa.

Eli kyllä tässä on kohteliaan kiitoksen paikka sekä CDC:n, että HRSK:n suuntaan siitä, että tyttömme OIKEASTI puhuu ja ymmärtää ranskaa! Ja tällä nimenomaan tarkoitetaan sitä pitkää työtä, mikä aloitettiin kolmevuotiaana, eikä sitä yllättävää elämänmuutosta, mikä on Fannin saksalaista luokkatoveria kohdannut. Eikä tässä siis sinänsä vertailla kahden eri elämäntilanteessa olevan lapsen kielitaitoa. Mutta, toki on helpompi jättää tyttö sinne, kun tietää, ettei hää jää yksin ilman yhteistä kieltä kenenkään kanssa ja, että ongelmista voi suoraan kertoa opettajille! Helpottaa se ainakin vanhempia, sen verran tässä on jo tullut saksalaistytön äidin kanssa keskuskeltua.

Toisaalta mitä tämä sama juttu tarkoittaa Fionan suhteen, joka aloittaa torstaina? Vaipat eivät kuitenkaan ole este, koska niitä ei enää päivisin tarvita. Mutta millä kielellä Fionava puhuu ja kertoo pissallemenontarpeestaan? Saksaksi, ranskaksi vai suomeksi vai omalla kielellään... ? Se jää todella nähtäväksi ja siellä kuulemma vessassa käydään porukalla kerran tunnissa ja tarjolla on vieläpä pikkupöntöt!

Tänään muuten jätin Fannin kouluun opettajattaren (Delphine) huomaan ja kuuntelin, kuinka hän alkoi kertomaan repustaan ja kengistäään. Fanni siis todistettavasti pystyy toimimaan täydellisesti ranskalaisessa koulussa ja tämän suhteen rohkaisenkin myös muita vanhempia (CDC&HRSK) uskaltamaan hyödyntämään tätä käsittämättömällä tavalla opittua taitoa enemmän. Matkoilla vaan lapsi puhumaan tai erityisesti Ranskassa jonnekin rantakerhoon (yleensä mickey mouse club) tai vastaaviin, tai tulkaa vaikka meille...

Käännyin kuuntelemaan Fannin puhetta useamman kerran ja hää vaan jatkoi ja jatkoi, joten päätin, että nyt on isukin jatkettava ulos. Mutta toivottavasti pystyn tässä oikeasti kertomaan sen, että tämän saman "koulutuksen" käyneet lapset ovat tarvittaessa valmiita ranskalaiseen kouluun. Ei vaadita mitään muuta, lapset puhuvat ja ymmärtävät ranskaa! Oikeasti. Käsittämätöntä!

-nv-


p.s. Vähän sateista on kyllä ollut tässä, mutta loppuviikoksi odotellaan aurinkoa.

Suominumero linjoilla, reklamaatio paluupostissa...


Nyt sain TeleFinlandilta soiton ja homma lähti toimimaan toivotulla tavalla. Tuttu tarina jälleen kerran operaattoreiden kanssa pelaamisesta: Mikään homma EI mennyt toivotulla ja tarkkaan speksatulla toimintalistallani, vaan päin berberiä kaikki. Kiitos Sonera ja kiitos TeleFinland, reklamaatio tulossa vielä tänään.

Mutta nyt siis entinen numeroni +358 40 591 28 94 toimii ja vastaanottaa viestejä. Toki soittojakin, mutta en lähtökohtaisesti vastaa niihin, sehän on vallan maksullista. Eli muut kuin SMS- ja MMS-viestit mieluummin muilla välineillä taikka soittamalla Ranskan numerooni. Kaikki yhteysmuodot löytyvät tuosta oikealta.

MMS-viestien osalta on jännä nähdä toimiiko, vai meneekö asetuksien kanssa puljaamiseen. Luultavasti menee, mutta katsotaan. Kokeilkaa joku heittää MMS-viestiä, niin näen tuleeko vain ilmoitus viestin vastaanottamisesta?

Muilta osin tänään on hitsatiistai eli dominos-herkkuja luvassa. Tarjous on sen verran härski, että kannattaa kerran viikkoon pitää hitsailta. Lenkki ja kahvakuula jo hoidettu ja nyt lähden sateiseen keskustaan muutamaan tapaamiseen. Illalla plokipäivityksessä luvassa mm. koulun ihmeellisyyksiä ja Fannin koulutaipaleen toisen päivän kuulumiset. Huomenna onkin Fannilla vapaapäivä ja Fionan vaipattomuuskoulutuksen viimeinen reenipäivä ennen torstain koulualoitusta!


..:: PÄIVITYS ::..

MMS-viestejä EI sitten kannata lähettää. Maksaa meitille tiedonsiirron hinnan eli aivan turhaa ja en aktivoi niitä puhelimeeni. Laittakaa kuvat ja viteot vaikka maililla tai muilla välineillä, olkaa hyvät. Selvennyksenä vielä, että saan kyllä MMS-viesteistä tiedon, mutta luen ne selaimella. Enkä missään nimessä puhelimella, enkä todellaan samantien ne saatuani.

Kiitos Kimmolle tiedoista ja tässä vielä MMS-viesti, jonka sain selaimen kautta... Hieno muki! Omastani tippui Sporden loko neljän pesun jälkeen (v. 2004), mutta silti Carnegiella kaikki tiesivät mukin olevan Sporden. Ainaklin iitee-osastolla!

-n-

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kuvapäivitys

Kun kerran noita kuvia pyydellään, niin tässä niitä:

Jardin Public tänään eli meitin lähipuisto. Lämpötila noin 10 astetta ja Pariisissa
tällä hetkellä lunta!

Pääkirjasto, josta ei saatu korttia. Tai sais, jos maksais 12,90 tai olis työtön työnhakija... Pitää vielä miettiä ratkaisuvaihtoehtoja.



 Sameita kuvia kirjastosta, ku Fiona oli sotkenut linssin..



 Fanni oppi tänään vihdoin ajamaan ilman apupyöriä! Pyörä se pienempi malli, jolla harjoiteltiin.
Katotaan miten menee isolla pyörällä.


Manégé eli karuselli.



Fionan kolmipyörä.


Vöheriää puiden ympärillä.


Komeita taloja ja palmuja Jardin publicin varrella...





Jardin botanique




 Balancoir eli keinulauta.


Meitin ylävarasto eli rappu. Laukut, istuin, kauppakärry, Fionan rattaat, sateenvarjoja
ja Fannin potkis. 


Meitin ovi ja huomatkaa kolme lukkoa! Vaan ei taida lukot näkyä kuvassa...
Kolme niitä kuitenkin on ja se on vakuutusyhtiöiden vaatimus.


Meitin keittiö ja "upporasvakeitin" jääkaapin päällä. Vaatii vaan
lusikallisen öljyä ja tulee oikeita ranuperunoita, ja siis todella hyviä!


Isi ottaa apparit pois.




perjantai 18. tammikuuta 2013

Hakemus on tarkka pyrokraattinen toimenpide

Semmoinen on meno, että jos pyytää paikkaa yhteen kouluun paikkaa ja sinne ei pääse, niin hakemus on sitten siinä. Luulin, notta samalla hakemuksella olisi ohjattu seuraavaan paikkaan, mutta näinhän ei ollut vaan Fionan hakemus koulupaikasta, eli käytännössä päiväkotipaikasta, tehdään hakukohdekohtaisesti ja kaikki muut vaihtoehdot ovat siten poissuljettuja. Tänään sitten käytiin Anatole France:n johtajasijaisen kanssa Fannia koskevia keskusteluja ja samassa yhteydessä tuli Fionan tilanne mainittua. Hää kertoi auliisti, notta tilaa on nuorimpien ryhmässä ja auttaa mahdollisuuksien mukaan. Heti lähti soitto kaupungintalolle ja ainut kysymys oikeastaan oli, että onhan Fiona vaipaton. Siihen valehdeltiin sujuvasti, notta onhan hää... Ainakin viikon päästä viimeistään!

Sitten hoideltiin lounaskortit kuntoon kaupungintalolla ja samassa yhteydessä kävi ilmi, että Fiona oli jo tässä vaiheessa hyväksytty Anatoleen ja homma on sillä selvä! Olin varsin puulla päähän lyöty ranskalaisen pyrokratian nopeudesta ja oman aktiivisuuden vaikutuksesta systeemiin. Olihan mulle edellisenä päivänä sanottu tilanteen olevan käytännössä mahdoton. Lisäksi molemmat palveluhenkilöt olivat aidon kiinnostuneita tilanteestamme ja vieressä oleva toinen henkilö auttoi omien asiakkaiden lisäksi meikäläistä parhaansa mukaan. Olinhan ollut eilen hänen asiakkaansa ja hää muisti meikäläisen hyvin. Lisäksi tämä toinen nainen oli vielä äärimmäisen viehättävä, joten tilanne meni kyllä reilusti yli odotusten. Emme perheen voimin lähdettyämme edes oikeastaan ymmärtäneet, että huolet ovat poissa ja molemmat tytöt ovat nyt samassa paikassa koulussa/päiväkodissa.

Fanni siis aloittaa maanantaina ja Fionalle aloitus koittaa sitten viikon päästä. Tämä tosiaan sen vaippakoulutuksen takia, koska edes kolmivuotiaat eivät pääse aloittamaan, jos vaipat ovat edelleen alla. No, Fionallahan menee tosi hyvin, koko ajan on yhdet housut kuivumassa, kun hää ihan ei ehtinä...



Kahvakuulan sain kivasti hoidettua kotiin, kun ystävällisesti Janne ja Markus ohjasivat oikeaan termiin ("kettlebell"). Kiitos pojille.

Ajelin sateessa pyörällä bassin à flot'in alueelle ja ostin 16 kilon tällin. Kyllä muuten painoi repussa ja myyjä taas ihmetteli suomalaista menoa. Sanoin vaan, notta Haltin varusteilla pärjää sateessa ja samalla tuli lenkki hoideltua. Siihen päälle sitten viimeiset kellarikierrokset ja kämppä tyhjäksi ylimääräisestä tavarasta, joten päivän liikunta oli siinä. Huomenna vedän terdellä ekat reenit kahvakuulalla ja toivon, ettei naapurit soita poliiisia: Toinen mahdollisuus on se, että nyt siellä lapsi nukkuu kylmässä (+6 huomenna iltapäivällä) tai se, että joku sekopää heiluu punnuksen kanssa...

--

Erona lienee tällä kertaa se, että viranomaisten kanssa puhuttaessa pitää pitää pää kylmänä ja uskaltaa ottaa oma aloitekyky käyttöön. Silti omien kokemusten (=kela) osalta pitää sanoa, että tällä kertaa ei mennä erolla, vaan enemmänkin yhtäläisyydellä. Kiitän siis ranskalaista sopeutumiskykyä ja järjestelmän joustoa.


Ecole maternelle alkaa maanantaina

Fanni sai paikan ecole maternelleen, mutta ei haluttuun kouluun kuitenkaan. Pettymys osoittautui turhaksi, koska koulu oli varsin sympaattinen ja reilun kilsan päästä kotoa. Maanantaina se sitten alkaa ja tänään käydään koululla vielä vähän lomakkeita täyttämässä ja lisätietoja hakemassa. Fanni puhui reilusti eilen ranskaa rehtorin kanssa ja hän päässee systeemiin sisään samantien. Luokalla on muutama ulkomaalainen tyttökin (ainakin saksalainen), joten ihan omassa genressään hää ei joudu olemaan.

Lounaskorttikin pitää hakea kaupungintalolta. Se pitää ladata rahaa täyteen, koska kouluruoka ei ole ilmaista ja se maksetaan automaatilla joka aamu. Vaihtoehtona on tarjolla lapsen hakeminen kotiin syömään... Suurin osa lapsista syö kuitenkin koululla, joten se on luonnollisin tapa. Saa nähdä mennäänkö vielä CAFfiin hakeen avustuksia, kun niihinkin saatetaan olla oikeutettuja. Mutta virkailija varoitti, että toimistoon kannattaa sitten mennä eväiden ja ajanvietteen kanssa ja ehdottomasti ilman lapsia. Kuulostaa juuri sopivalta paikalta mun hermoille...

Fiona sen sijaan ei saanut paikkaa kouluun tälle keväälle, eikä ainakaan vielä mihinkään päiväkotiin. Tänään käydään vielä vähän virastoja ja yksityisiä kouluja/päiväkoteja läpi ja jatketaan yrittämistä. Pahimmassa tapauksessa meitin pitää palkata joku hoitaja tai ottaa muutamaksi kuukaudeksi au pair, koska paikkakunnan päiväkotitilanne on aika haastava. Kunnan ohjaamille yksityisille tai kunnallisille palveluille paikka voi aueta aikaisintaan seuraavaan "commissioon", joka alkaa huhtikuussa. Mutta vielä on mahdollisuuksia, joten toivotaan parasta. Asia ei kuitenkaan ratkenne vielä tänään, vaan vasta maanantaina, kun SAFfin aukioloaika varsin rajattu... Niin ja SAPEen voi olla Fiona oikeutettu. Ja mä tein eilen hakemuksen ANPEen.

Viikonloppu tulossa ja tänään on kyllä aloitettava säännöllinen juokseminen Ultimate-reenien lisäksi. Tuntuu nimittäin siltä, että kestävyyttä on kyllä ravata kentällä, mutta vanha mies ei enää lähde paikalta samalla tavoin kuin aiemmin: Lähtönopeus on samaa luokkaa kuin purkan irtoaminen Fannin hiuksista... Niin ja mistä ihmeestä mä sen kahvakuulan saan, ku Decatholinissa niitä ei myydä? Ja mikä ihme on kahvakuula ranskaksi?

--

Tavara liikkuu täällä nopeasti kädestä toiseen ja "arvotonkin" tavara tuntuu olevan arvokasta. Mun pyörästä källittiin bilteman kolmen euron lamppu muutama päivä sitten. Meitin kun pitää siirtää pyörät alakerrassa olevan koulun takia aina maanantaisin ja tiistaisin ulos kadulle ja siinä on jollain ollut aikaa ruuvata se irti ja ottaa omaan käyttöön...

:: pikapäivitys ::

Molemmat tytöt samassa ecole maternellessa: Anatole France on koulun nimi ja illalla lisää...

torstai 17. tammikuuta 2013

Suomen numeroni ei toimi tällä hetkellä

Tiedoksi, notta numeroni 040 591 28 94 ei ole tällä hetkellä toiminnassa. Näyttää olevan edelleen Carnegien nimissä ja en enää jaksa pitää datatonta liittymää puhelimessani. Tekstarit toki säilyvät viikon operaattorilla ja siihen mennessä luulisin tilanteen olevan jo kunnossa. Minut siis tavoittaa numerosta +33 6 21 00 19 67.

Jos tämä olisi twitter-viesti, niin lisäisin loppuun #micro-sim #normi-sim #nano-sim #hanurista_eri_sim-korttien_koot

-nv-



tiistai 15. tammikuuta 2013

Laatikkoleikin loppu

Tänään tuli taas pyöräiltyä Ikeaan ja vielä lisäpainona Fanni takana istuimella ja osa ostoksista etukorissa. Molemmilla toki kypärät päässä, enkä enää jaksa kiinnittää huomiota hymyileekö joku pottapäille. Turvallisuus ennen kaikkea. Autonhankinta kävi taas mielessä, mutta paluumatkan auringonpaiste ja muutaman kilsan ylimääräinen kierros joenrantaan takasi sen, että nyt nautitaan autottomuudesta ja mennään pyörällä, niin paljon kuin mahdollista. Mielessä ovat olleet myös peräkärryn hankinta tai sellainen hollantilaispyörä, johon saisi kaksi apinaa etulaatikkoon istumaan vöihin. Itse kaupungissa pärjää pyörällä paremminkin kuin hyvin, mutta toki Ikea-reissut vaativat kotiinkuljetuksen tilaamista. Toisaalta autoja saa täältä kyllä hämmentävän halvalla ja kevään lähestyessä meidän viikonlopun viettopaikat ovat tuossa Atlantin huuhtomilla rannoilla, joten ehkä joku ranskalainen ritsa pitää hankkia. Mutta toisaalta taas A-kokoluokan auton saa täällä viikonlopuksi vuokralle 75 eurolla... Eli mikä sitten kannattaa ja mikä ei? Ja onhan täällä vielä autonvuokraaminen mahdollista yksityishenkilöiltä, siihen on ihan nettipalveluitakin. Onko siinä muuten pisnesidea suomeen?

Tämänpäivän tilaukset tulivat kuitenkin ilmaiseksi Ikeasta, kun tein taas käsiennostoreklamaation suu vaahdossa selittäen, että meille ei viime kerralla kerrottu sängyn vaativan myös se säleikköpohjat. No, sain sitten kotiintoimituksen sekä säleiköille, että kaikelle muulle mitä oltiin vielä vailla. Hiukan katsoi palveluhenkilö pitkään, kun ajoin kärryn tiskille ja sanoin, että säleiköt ja nämä muut (400 euron ostokset päälle) mukaan. Pelkäsin jo, että taas nostellaan käsiä ranskalaiseen tapaan ja toitotetaan moneen kertaan, että tämä ei ole totta...

Huomenna on siten viimeistelyn hetki, kunhan kaikki aivan ihanat ikea-hyllyt ovat koottuina. Eli laatikoista päästään eroon ja kaikki saadaan vihdoin paikalleen. Koulusta ei ole vielä kuulunut kirjettä, mutta ainakin meitin viinikellari sai ekan setin sitä itseään. Miia tilasi reilulla satasella alennuksesta laatuviinejä kolme laatikkoa (yht. 32) ja nyt pullot on rivissä alhaalla. Tilaa on kyllä vielä arviolta 600 pullolle, mutta tällä on hyvä lähteä liikkelle. Niin ja kotiintoimitus kuului hintaan. Meitin kellari on todellinen viiniharrastajan unelma: Katto varisee pientä kiveä pienimmästäkin hipaisusta ja suolaa on kertynyt kattoon kerroksiksi. Kosteutta on enemmän kuin morsiamella hääyönä ja kaikki talon historiassa tehdyt muutokset näkyvät ronskeina pinta-asennuksina. Ilma kuitenkin tuntuu vaihtuvan, kun maalit pysyvät huonekaluissa paikallaan. Ja hyvä niin, sillä muuten meillä menee aika paljon tavaraa pilalle... Ilman viinikellaria oltais nimittäin tavaran suhteen aikamoisessa pulassa. Mutta hyllyt ovat hyvät ja tilaa on todellakin tarpeeksi sekä viineille, että tavaroille.



Edellisen lisäksi huomenna on taas Ultimate- eli liitokiekko-reenit. Pääsin ihan mukavasti joukkueeseen sisään ja olin jo yhdessä joukkuepalaverissakin sunnuntaina. Mutta kyllä nyt pitää alkaa ottaan rennommin noiden sovittujen aikojen kanssa. Noloa olla ekana joka paikassa... Mutta, kun sanotaan, notta 17h00, niin totta munassa suomalainen on paikalla vähintään tasalta. Eli tästä eteenpäin siirryn paikalliseen tapaan ja olen paikalla 15 minsaa yli ja en mainitsekaan olevani myöhässä. Paidan numero pitää vielä valita ja 76 näyttää olevan vapaana. Siihen sopii sitten hyvin yhteen omat Polarn o pyreen-piponi ja muut merkin vetimet.

Mitä tulee muuten lumeen, niin aika monessa paikassa Ranskassa on sitä tällä hetkellä. Mutta ei täällä sentään. Uutisissa kuitenkin näytetään, kuinka pahassa pulasssa pohjoisemmat ja korkeammat seudut ovat. Saa silti nähdä miten käy, nythän on tammikuu ja se pitää yrittää muistaa. Se toki on hiukan vaikeata, kun keskipäivällä on sellaista, kuin kirkkonummella toukokuun lopussa.

--

Ranskassa on hämmentävän usein valkoiset altaat keittiöissä, ei teräksisiä kuten pohjolassa. Materiaalista en ihan täysin varma edes ole, mutta lieneekö nykyisellään jotain muovisekoitetta ja aiemmin varmaan ollut posliinia. Ja kaikillehan on toki selvää, että marttojen kehittämiä astiankuivauskaappeja ei tietenkään ole. Siihen hommaan käytetään sellaisia kiikkeriä muovitelineitä. Tai sitten lopetetaan kokonaan toi käsintiskaaminen, niinkuin me eilen tehtiin, kun tiskikone tuli vihdoin taloon.

Valokuvia

Lyhyesti ennen illan pitkää tekstiä: Kerään kännykällä otettuja satunnaisia otoksia tänne. Sinne siis kerääntyy lisää kuvia koko ajan. Vielä en ole ehtinyt oikeata kameraa kaivaa laukusta esille laisinkaan.

Nyt alan tekemään CV:tä ja valmistaudun henkisesti illan Ikea-lähetyksen saapumiseen.

Aurinkoisin terveisin,
 nibbe

lauantai 12. tammikuuta 2013

Kiviseinä vs. kiviseinä

Tuli tuossa muutama päivä sitten havaittua, että seinät ovat pääosin asunnossamme kipsilevyä. Täällä on myös kiviseiniä, mm. kodarissa ja sinne pitikin laittaa samanlainen pyykkipussisysteemi kuin Kolsarissa oli. Ostin Conforamasta kunnon kortongit ja ruuvit ja aloin eilen illalla poraamaan seinään reikiä. Varauduin kovaan työhön 6 vuotta vanhalla Boschin ammattilaisvehkeellä (12V) ja otin uuden teränkin käyttöön. Olisi toki pitänyt ymmärtää, että yli 140 vuotta vanhassa talossa kiviseinä ei tarkoita teollisesti valmistettua kevytsoraharkkoa, vaan lähinnä kuivaa pullapitkoa: Nojasin laitteeseen ja painoin liipaisinta ja siinä samassa 8 millin reikä oli reilu senttinen ja koko terä seinän sisällä. Siihen sitten vielä yritin laittaa kortongin sisään ja ruuvin perään, että josko se kuitenkin laajenisi ja pysyisi paikallaan. Pysyihän se, mutta kestokyky on sellaista karkkipussin luokkaa, ei siis lähelläkään  tämän perheen pyykkipussin painoa. No, koukku käsin pois seinästä ja huomenna Ikeaan hakemaan lattialla seisovia hyllyjä. Mutta sainpahan samalla reissulla liittimet pesukoneeseen, joten taloudestamme ei puutu enää kuin astianpesukone....

Muilta osin lämpö ja valo jaksavat hämmentää. Eilen oli reilusti yli 15 astetta keskipäivällä ja olo oli todella keväinen. Minä liikun lähinnä villatakissa, mutta perheen naispuoliset jäsenet toppatakeissa. Ja niinhän se pitää tehdä, kun kerran kaikki muutkin niin tekevät. Ja palmut, ne jaksavat muistuttaa siitä säännöstä, että asuinpaikka kannattaa valita niiden mukaan: Kun palmut menestyvät, voi etelään matkaamisen keskeyttää ja jäädä niille sijoilleen. Harmi, että muinaissuomalaiset arvostivat enemmän oravannahkoja, kuin inhimillistä ilmastoa.

Kouluilmoittautuminen on myös tehty ja nyt odotellaan postia, jotta saan rehtorin yhteystiedot ja, että  tyttöjen dossierit (=kansiot) olisivat koululla valmiina. Ilmoittautuminen meni hämmentävän hyvin, vaikka virkailija alkoikin pyydellä todistusta lasten vanhemmuudesta. Kerroin ettei meillä mitään todistuksia ole avioliitossa syntyneistä lapsista ja kehotin vielä tarkastelemaan isin ja tyttöjen nenien yhtäläisyyksiä. Ilmeisesti tuo jälkimmäinen puri ja hakemus laitettiin sellaisenaan sisään. Ainakin tässä vaiheessa molemmat olisivat menossa samaan kouluun, mutta Fionan suhteen tilatilanne voi tulla vastaan. Katsotaan miten käy ja toivotaan parasta. Koulumatka on muutama kortteli ja vielä pitää sitten päättää syövätkö tytöt koulussa vai kotona. Koulupäiviä on vain neljä, eli ma-ti ja to-pe ja osin lauantaisin. Ehkä sitten ensi viikon jälkeen tyttöjen "loma" loppuu, koska välillä vaikuttaa heidän luulevan meitin vain lomailevan täällä. Koulu luultavasti lopettaa lomatunnelman ja aloittaa uuden vaiheen. Sitäpaitsi Miian pitää aloittaa opiskelukin... Ja mun on aloitettava yksi duuniprojekti. Tässä vielä linkki koulun ovelle: Ecole maternelle

Tänään haetaan Uno-kortit sekä Choko-peli ja pelataan perheen kesken illalla ja tehdään friteusella kunnon ranskalaiset perunat naposteltaviksi. Enää ei tarvitse upporasvaa, vaan vain yksi ruokalusikallinen öljyä riittää näihin uusiin laitteisiin. Lisäksi työlistalla on muutama lamppu ja viimeiset laatikot. Ja voisi kyllä hakea yhden pullon viiniäkin... Mullahan oli siis menossa nipaton tammikuu, eli ei yhtään dingoa, nipaa tai neumannia tai vain elämää nauhoituksia... Ei sitten missään muodossa koko tammikuun aikana! Ilmeisesti aikaisemmissa kirjoituksissani oli kirjoitusvirhe.

--

Ranskassa ei lainkaan kynnyksiä huoneiden välissä ja se tarkoittaa todella matalia ovia. Ei mahdollisuutta käyttää kylppärissa mattoja, koska miellyttävät, paksut karvamatot jumittavat ovet. Ulko-ovessa tilanne on luonnollisesti sama eli mattoa ei voi laittaa. Mutta läpiveto alta, sivuilta ja ylhäältä sen sijaan on sen verran kova, että mullakin hiukset hulmuavat, kun pään laittaa viereen. Onneksi meillä ei kuitenkaan porraskäytävässä ole merkittävää eroa lämpötilassa, joten ei sentään tarvitse sellaisia ovimattorullia käyttää. Niitä kylläkin saa hassunhauskoina eläinhahmoina...


tiistai 8. tammikuuta 2013

Paluu tulevaisuuteen

Saatiin jääkaappikin vihdoin kotiin ja käyntiin. Kotiinsaaminen olikin helppoa, kun Dartyn miehet kantoivat ja asensivat paikoilleen. Mutta käynnistäminen ei mennytkään ihan samalta seisomalta. Kävi nimittäin ilmi, että meitin pistorasia oli mallia miekka ja kypärä ja iso kuin pizzalautanen. Ei sopinut adapterit ja muutenkin kaikki muut paitsi pistorasian uusiminen olisi ollut laitonta. No, Ranskassahan asioihin saa vauhtia, kun vaatii tiukasti oikeuksiaan ja liioittelee rutkasti tilannetta.

Marssin suoraan vuokravälitystoimistoon, täällähän ei itse vuokraisäntään olla missään suhteessa, ja vaadin nopeata reagoimista pistorasian vaihtamiseksi lasten terveyden nimissä. Suhtautuminen palautteeseen oli varsin ylimalkaista ja en itsekään odottanut yhteydenottoa ainakaan samana päivänä. Mutta asiaan palattiinkin muutaman kymmenen minuutin kuluttua, kun vielä maustin tilannetta kirjoittamalla englanniksi palautetta heti käynnin jälkeen. Jostain syystä kielen vaihtaminen kannattaa pahoissa tilanteissa, siinä ilmeisesti pääsee jollain tavalla tilanteen päälle, jopa yliotteeseen.

Sähkärikin palasi vielä iltapäivän aikana ja ehdotti tulemista huomenna, mutta ehdotin suoraan tulemaan välittömästi. Tässä kun ollaan jo oltu elintarvikkeiden ulkosäilytyksessä viikon päivät, niin nyt riittää tuoretavarasta tinkiminen ja kaupassa ravaaminen joka ateriaa varten. Suurin syy jääkaapin puuttumiseen oli kyllä toimitusaikojen pituudessa ja hämmentävissä vaatimuksissa nettiostosten suhteen. Ikuna ei mulle ennen ole soiteltu perään, kun olen halunnut ostaa jotain ja tilillä on katetta. Mutta sähkäri siis tuli iltapäivästä ja jääkaappi toimii nyt. Mutta parasta oli se, että vuokravälitystoimistosta tuli viesti, että eivät usko homman olevan jo kunnossa. Veikkasivat muutamaa päivää itsekin...!

--

Tämän kerran vertailuun pääsevät WLAN-verkkojen nimet. Suomessa kaikilla on omat nimet tukiasemissa, yleensä joku oma nimi tyyliin "venio" tai "marys_network"... Täällä taas käytännössä kaikki tukarit alkavat seuraavin sanoin: Bbox..., Free..., Neuf..., Orange... ja mitään muita ei sitten olekaan. Tämä seikka johtuu operaattoreiden vahvasta asemasta toimittaa telkkari, netti ja puhelin samassa paketissa. Mutta kilpailua on aidosti, samoin kuin ruokakauppojen suhteen... Mutta palataan siihen joskus toiste.


maanantai 7. tammikuuta 2013

Ikeassa todellisuus hämärtyy

Käsittämätöntä miten Ikeassa tuntuu kuin olisi Espoon Bembölessä, ainoastaan tekstit hintalapuissa ja ihmisten puhe erottavat tasapäistetyn asiakasmassan toisistaan. Kaikki materiaalit ja tuotteet ovat samoja, eikä sisällä ollessaan oikein käsitä missä maassa tai kulttuurissa on. Välillä saattaa kääntyä henkilökunnan puoleen ja aloittaa suomeksi keskustelun. Toki eroja alkaa tulemaan siinä, miten ruotsalaiset tuotenimet lausutaan. Kun ne lausuu ranskaksi, ei niistä sitten lukematta etikettiä enää mitään selvää saakkaan. Niin ja hodareiden kanssa voi ottaa oluen. En toki minä, kun on vielä kuun loppuun jaksettava tipatonta. Mutta antaahan hodari-olut-yhdistelmä ihan erilaisen menon ikean jonoihin ja veikkaisin käytännön toimivan myös Suomessa. On muuten varsin älytön yhdistelmä muuttaa viinialueista parhaimmalle ja laittaa nenänvalkaisuviikot päälle...

Vaikka käsittämättömän helposti on tähän saakka mennyt. Se on varmaan se, kun on toi päivärytmi hajonnut ja perjantaina ei enää tunnu perjantailta, kun ei silleen "rankka" työviikko ole takana. Mutta töitä on kyllä tullut tehtyä, kun tavaran purkaminen ei ota loppuakseen ja virittämistä on niin telkkarin, netin ja seinäkiinnitysten kanssa. Puhumattakaan antiikkisista lamppukytköksistä (=ei E27-yhteensopiville lampuille), jotka olen purkanut ja vaihtanut fiksumpiin. Ja mitä tulee kattokiinnityksiin yleensä, niin osan lampuista jouduin laittamaan kiinni nippareilla ja loput purukumilla, kun ei edes koukkuja ollut. Samalla on tullut huomattua, että koko kattohuoneistomme on 1870-luvulla rakennetun kivitalon ullakolle rakennettu tila, jossa seinät ovat kuitenkin pääsääntöisesti kipsilevyä. Tämä on siis 90-luvulla jälkikäteen tehty. Mutta kattohuoneistomme paras puoli on tuo terassi ja se sentään on kauttaaltaan kiveä. Alakerran naapurikin tuli sanomaan, notta äänet kuluvat tosi selvästi läpi. Onneksi kuitenkin niin päin, että heille kuuluvat meitin äänet, mutta tänne ei alakerran saksofonistilupauksen soittokaan kuulu. Ovat muuten muuttamassa ensi kuussa... Muutto varmaan varmistui lopullisesti siinä, kun meitin rekka parkkeerattiin talon eteen.

Tänään tuli tosiaan netti, ja heti tuntuu laajemmalta olo. Firman kännykkäliittymä toimii jostain syystä edelleen, joten sillä ja SFR-operaattorin WLANilla ollaan pärjäilty tähän saakka. Telkkarikin toimii nettiyhteyden ylitse ja oikeen HD-tasoisella kuvalla. Ei Kolsarissa ollut tuollaista tarkkuutta tarjolla. Mutta sen sijaan entisen talomme laajat kaapeloinnit olivat kyllä tänään mielessä, kun aloitin kytkentää: Kämpässä on olkkarissa yksi puhelinliittymä ja telkkarille matkaa 15 metriä seinää pitkin. Tarjolla oli puolentoista metrin naru, joten Auchanille oli lähdettävä. Onneksi kuitenkin kysyin myyjältä neuvoa ja hää neuvo ostamaan sähköverkossa toimivan verkkoyhteyden. Ei tarvinnut alkaa johtojen kanssa turaamaan.

Tytöt ovat oppineet nukkumaan omassa huoneessaan varsin mainiosti ja muutenkin tässä on ehtinyt oikeasti jäädä kuuntelemaan heidän juttujaan: Eilen katsottiin tyttöjen Risto Räppääjä-lauluesitys alusta loppuun ilman keskeytystä. Kolsarissa kyllä tuli liian nopeasti keskeytettyä esitykset, kun nukkumaanmeno painoi päälle ja seuraavan aamun lokistiikkahärdelli odotti. Eli siinä mielessä jo nämä ensipäivät ovat tarjonneet jotain sellaista, mitä odotinkin eli rehellistä yhdessäoloa ja olemista vain perheen kesken. Mutta välillä kyllä noiden kahden meno on sellaista, että koulu ja päiväkoti tekevät kyllä molemmille hyvää. Ehkä loppuviikosta vielä ehdimme kaupungintalolle saakka.

--

Erona tällä kertaa nostaisin esille polkupyöräkypärän ja sen käyttämisen herättämät reaktiot. Painoin tänään viiden kilsan Ikea-reissun kypärä päässä Miian korilla varustetulla munamankelilla ja havaitsin useita kertoja hymyjä, osoittelua ja jopa ääneen nauramista. Teki kyllä mieli näyttää se viteo, missä munan, siis kananmunan, päälle laitetaan kypärä ja tiputetaan lattialle. Ja sitten toisessa kohtauksessa muna, edelleen kananmuna, tiputetaan lattialle ilman kypärää... Ei täällä kypärää laiteta päähän ellei olla maantiepyörällä liikkeellä. Ihme touhua, hulluja noi gallialaiset.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Kattohuoneiston kuulumisia


Muutama sananen tilanteestamme, tai tilannehan kuulostaa pahalta jo sellaisenaan ja siitä ei siis ole kyse. Olemme hyvissä voinneissa ja melkein vettä pitävä katto on päällämme. Ei vaan olohuoneen kattoikkuna hiukan vuotaa kulmasta kovalla sateella, mutta korjaaja on tulossa. Laatikoista on purkamatta noin 85 prosenttia ja tänään haettiin vielä lisää purettavaa Ikeasta, joskin tavarat jäivät sinne, koska ei bussilla voi tuoda kahta kärryllistä ja kahta lasta. Tulevat huomenna sitten kotiinkuljetuksella. Harmi ettei mukaan voinut ostaa Ikean snapsipulloa muutamalla eurolla tahi 12 rosenttista Ikean klökiä, kun on toi tipaton päällä… 

Kattohuoneistomme on siis varsin sekavassa tilassa vielä, mutta suurimpina haasteina meillä tällä hetkellä jääkaappi ja astianpesukone, tai oikeastaan niiden puute. On tullut vastaan jos jonkinlaista estettä nettimyynnille ja paikanpäältä myyntikin on kaatunut pitkiin toimitusaikoihin. Justiinsa saatiin viimeiset todistukset itsestämme Dartylle ja saatiin toimituspäivä varmennettua ensi tiistaiksi. No, nyt se sitten illan mittaan päivittyi 14. päivään! Eli nyt haetaan kuumeisesti nopeaa jääkaapin toimittajaa. Autoton ei voi ottaa pyöränselkäänkään, eikä Fionan rattaatkaan kestäisi… Fiiukin meni tänään Vantaalla kaupaksi ihan virallisesti, kiitos Hannulle ostamisesta ja Makelle välimiehenä toimimisesta.

Niin ja tytöt hukkasivat Miian kotimaan operaattorin SIM-kortin leikkiessään, joten häneen saa yhteyttä puhelimella numerosta +33 6 25 09 23 10. Netti toimii tällä hetkellä SFR:n wi-fin kautta vain ipadilla, mutta ADSL tulee vasta ensi viikolla, tai tuskin tulee ensi viikolla vielä vaan sitä seuraavalla. Televisio kuitenkin toimii ja ulos voi mennä kevätkuteissa, vaikkakin täkäläiset pukeutuvat toppatakkeihin elohopean kivutessa parhaimmillaan 14 asteeseen. Eli ilmasto on inhimillinen ja palmuja kasvaa viereisessä puistossa (Jardin public), missä käytiin tyttöjen kanssa leikkimässä eilen. 

Näillä eteenpäin ja kunhan tästä asettaudutaan ja ADSL saapuu kattohuoneistoon, niin alan kirjoittaan päivityksiä vähän tiuhempaan. Niin paljon on jo kerrottavaa muun muassa siitä miten muuttomme käynnistyi paikallispoliisin autojensiirto-operaatiolla. Arvatkaa vaan oliko kieltokyltit nostettu sivuun ja autot parkkeerattu rekallemme varatulle paikalle…?

Viikonlopuksi on tavoitteena saada tavarat paikoilleen ja ensi viikolla aloitetaan pyöriminen pyrokratian rattaissa koulun ja päiväkodin suhteen. Bon week-end à tout le monde.

--

Ranskan ja Suomen erot tulevat hyvin ilmi lukoista ja avaimista. Me saatiin agentiltamme käteen 16 kappaletta eri avaimia, joista 6 erilaisia eri tarkoituksiin. Kolsarin taloomme jätimme uusille omistajille yhdet joilla pärjää. Samoin on kerrostaloissa, kun yleensä jätetään se kanahäkkikin ilman lukkoa. Eli Assa Abloyn maahantuojaksi ajattelin ryhtyä seuraavaksi. Paikallinen lukkoliike ei näytä myyvän ko. merkkiä laisinkaan, joten saumaa on.