Yksin kotona

Nyt se on sitten kaikki talouden yksilahkeiset siirtyneet koulutielle, kun Miiakin aloitti tänään ranskan alkeiskurssin tuossa viereisessä korttelissa. Meikäläinen viettää aamupäivät yksin taloudenhoitajana: Järkkään asioita kuntoon, siivoan ja laitan ruokaa. Essu päällä, ei mitään alla...

Eilen tavattiin Garonnen rannassa Fannin luokkatoveri ja hänen isänsä. Saksalaisia ovat ja asuneet täällä lokakuusta saakka. Kertoi vaan, että kyllä Fanni on päässyt helpolla, kun osasi jo kieltä tullessaan, toisin kuin heitin tytär. Hää siis joutui aloittamaan aivan nollasta luokkatilanteessa keskellä vuotta. Ei helppo tehtävä. Hauskasti muuten kaveri kertoi heidän olevansa täällä vaan "hengailemassa" eli eivät varsinaisesti ole työn takia tulleet, vaan ilmaston ja elämänmuutoksen takia. Oli aika uskomatonta kuulla, että samaan kouluun on osunut kaksi "mamu-perhettä" eri maista, joilla on lähtökohtana "seikkailu". Mutta tää alaspäinvaihtaminen on muotia nykyään, joten se selittänee jotain. Ja berliiniläisethän ovatkin varsin kuuluja kaupunkihippeydestään, toiveena on siis saada uusia virikkeitä sille tielleni: Olisko kattopuutarha mitään? Ainakin sitruunapuu ollaan menossa hakemaan, ja appelsiini...

Loppuun vielä kuvapläjäys Sables d'Olonnesta eli sieltä missä oltiin toissa viikonloppuna. Vendée Globe on yksi maailman rankimmista purjehduskisoista, joissa purjehditaan yksin pallon ympäri ilman apua tai keskeytyksiä. Tänä vuonna voittajaksi nousi ranskalainen Fracois Gabart, 29-vuotias insinööri ja purjehduksen ihmelapsi. Tunnelma oli maaliintulossa kyllä hämmentävän koskettava ja neljän tunnin seisonta kanaalinvarressa palkittiin. Eikä se aikuisille mikään ongelma ole, mutta, että saatiin meitin tytöt pysymään siinä paikalla koko tuon ajan! Oli siinä kyllä katseet välillä aika murhaavia, kun neidit riehuivat kuin naiset stokkan hulluilla päivillä konsanaan. Lopuksi oli pakko alkaa puhumaan ranskaa, notta ihmiset eivät koko ajan olisi puhunee meistä toisilleen... Onneksi siinä oli yksi sympaattinen pariskunta auttamassa meitä sekopoltsiemme kanssa.

Plokin kirjoitus keskeytyi juuri, kun alakerran rouva kävi kysymässä voisiko Nonne (ropotti-imurimme) kulkea iltapäivisin aamupäivien sijaan tämän kuun loppuun? Vastasin, notta toki ja tein muutokset ohjelmaan. Alakerran naapurit muuttavat kaikki pois tämän kuun loppuun mennessä, lähinnä äänieristyksen takia. Katsotaan ketkä alas tulevat seuraavaksi, mutta ainakin yksi nainen oli käynyt viime viikolla ja takaisin ei tullut: Tytöt olivat jo tuolloin kotona leikkimässä! Alakerran mies on kemisti ja työskentelee öisin ja nukkuu aamupäivät. Ei kylläkään puistokemisti, vaikka työajoista voisi jotain muuta päätellä. Kiva kaveri, mutta en ymmärrä mitä kemistit öisin tekee? Hämärähommia vai kuutamokeikkaa?

--

Piimän levinneisyysalueesta tuli eilen kysymys entiseltä työkaveriltani Ainolta. Piimä on pohjoisemman alueen laji, jota ei havaita Ranskassa kuin tuontitavarana. Piimän lähisukulainen viili on kuitenkin vallannut itselleen sijaa paikallisessa ekosysteemissä.