Vihdoinkin sadetta...

Jaahans, alkaa kuulumaan Suomesta sellaista tietoa, ettei täältä kuulu mitään. No, korjataan tilannetta ja laitetaan vähän vastauksia sekä yksityisesti, että julkisesti. Mitään suurempaa uutta ei loma-Ranskaan kuulu, paitsi, että hukkuneita on tähän mennessä kesää sellaiset reilut 450 henkeä ja lisää tuli Välimereltäkin viime viikonlodena yhdeltä rannalta 8. Ja tarkkana saa oikeasti olla aaltojen kanssa Atlantin rannallakin, sellaista on meno välillä podipoordaillessa ja tyttöjen kanssa ranta-aalloissa sekoillessa. Toki tyttöjen valvonta on tasolla, josta ei tingitä... Mutta "yksinhän" meikä siellä aalloilla killuu sitten laudan kanssa...

Säähän on noin yleisesti ollut todella kuumaa, mutta viime yö meni jo sellaisessa viileässä 27 asteen peruslämmössä sisällä ja ulkona. Tulvaakin vähän oli, kun kellariin juoksi vettä muutaman sentin verran viime viikonlodena. Toisaalta vettä tuli kyllä taivaalta siihen malliin, että olisi kyllä Spydärillakin tulvinut. Mutta täällä ongelma on kuivuminen: Olen ilmoittanut kaikille naapureille, notteivät sulje kellarinovea, että saadaan edes jotenkin ilma kiertämään ja vesi haihtumaan. Omasta kellaritilastamme ei muutamaa pahvilaatikkoa pahempaa päässyt tuhoutumaan, mutta vieläkin kellarin ilma on aika raskasta. Ja, kun ilma on jo valmiiksi vallan kosteata, niin ei se luo kuivumiselle kunnon edellytyksiä.

Kovalevy hajosi Mac Prosta ja jouduin palauttamaan kaikki tiedostot varmuuskopioilta. Käytän edelleen RAIDia ja siinä vielä härskisti koko levypintaa eli kaksi levyä antaa tuplatilan. Peilaaamalla saisi tietysti paremman turvan, mutta nyt kun tilanne on jo siinä pisteessä, että tilankäyttö ylittää sen 500 kikaa, niin paluuta ei ole ilman uusia kovalevyjä. No, en jaksanut ostaa uusia, vaan tein vastaavan RAIDauksen tilalle ja palautin kaiken ulkoiselta asemalta. Eikä muuten Time Machinen palautus mennyt loppuun läpi, vaan aiheutti saman virhetilan, jolloin ei enää käyttis käynnistynyt (ja silti eka kovalevy on SMARTinkin mukaan rikki!): Jouduin siten palauttaan kaikki tiedostot varmuuskopioilta kansiotasolla (ilman yhdenkään viteon tai kuvan häviämistä!). Mutta ottakaa tästä nyt opiksi vain nämä: Käyttäkää RAIDia peilaten ja silti Time Machinea ulkoiselle asemalle! Muuten voi hukka periä ne aivan ihanat viteot ja lasten kuvat. Tarkistakaa myös aika ajoin, että ulkoinen asema toimii! Ja itseasiassa peruskovalevyn hajoaminen on ei ole paha paikka, mutta RAIDatun on. Varsinkin, jos käytät useampaa levyä kasvattamaan tilaa. Sieltä palautus onnistuu vain paikoin. Peilatun levyn pahin ongelma taas on se, että et huomaa ekan levyn hajoamista. Sitten perään hajoaa toinenkin ja silloin alkaa Linux-mountillakin olemaan vaikeuksia löytää ehjiä tiedostoja palautukselle.

Uusia rantoja ollaan pongailtu aika tiheään tahtiin ja myös järvet ollaan otettu mukaan kuvioihin. Järvissä on nimittäin niin paljon hyviä puolia: Ei aaltoja, ei suolaa, ei meduusoita, ei meduusoiden ikävempiä sukulaisia, ei kontrollia joka asiasta, ei ihmisiä tuhottomasti, ei kauheeta kävelyä eikä muutenkaan sellaista meren jännitystä nousuvetineen ja muine vaaroineen. Ja saakuran lämmintä vettä ja vielä hiekkapohja ja tuultakin mukavasti: Lac Hourtin on paikan nimi ja on Ranulandin suurin järvi. Sanoisin, ettei yhtä mukavaa järveä montaa löydy Suomesta. Ei nimittäin mitään vikaa: Ei mutaa, ei ihmisiä, voi purjehtia ja muutenkin täydellinen. Mutta podypoordata ei muuten voi... Muita uusi rantoja on Le Porge, josta muutama iltarantaotoskin... Illalla muuten on ihan kiva mennä rantaan, ihmisiä on vähemmän ja ei ole niin kuuma. Rannat, aurinko ja tunnelma eivät täällä eroa reikasta tai epsanjasta mitenkään, paitsi ettei meri ole Väli ja surffatakin VOI. Miksei ihmeessä suomalaisia näy täällä?

Porgen rantaa ilta-auringossa ja meitin kätsä teltta...

Viimeisenä uutena juttuna mainitsen Bordeaux-pyörän ja uuden 35-kilon lastenistuimen Fannille: Haettiin Bordeaux'n kaupungin ilmaiseksi (=lainaksi) asukkailleen tarjoama pyörä ja siihen maksullinen tarakka ja vaihdettiin lastenistuin siihen. Fannille hankittiin hollantilainen istuin Miian Bilteman Yosemiteen ja nyt liikuu koko perhe kätevästi. Se vaunu osoittaitui liian hankalaksi, mutta pidetään se vielä vaunukäytössä ennen myyntiä. Nyt enää ainut ongelma on Fionan pää: Hää nukahtaa alta aikayksikön ja sitten pää roikkuu joko vasemmalla tai oikealla, mutta todella härskin näköisesti... Suosittelen muuten Fannin lastenistuinta kaikille, jotka haluavat kuljettaa muitankin kuin taaperoikäisiä: Kulkee kouluikäinenkin turvallisesti takana ja hintakin oli kohtuullinen 60 euroa. Voin jopa toimittaa tarvittaessa. Kuvaa ei tule tähän päivitykseen, mutta myöhemmin.

--

Kosteusvauriot ovat Ranulandiassa huomattavasti Suomea yleisempiä ja useimmiten vuokralaisen ei niistä kannata ilmoittaakaan. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, vaan odotetaan joko pahempaa tai seuraavaa kertaa. Mutta pumppuautoja oli kyllä alkuviikosta aika paljon liikkeellä... Meilläkin vuotokohdan paikallistin kellarin rappusten puoliväliiin ja siinä seinässä olevaan sellaiseen kolmen sentin reikään!

Motoristit eivät vilkuta, vaan jalattavat

Sen verran heitän tekstiä kehiin erona Suomeen ja Ranulandiaan, että saa jotain juttua aikaiseksi:

Nimittäin, Ranskassa mopoilijat eli motoristit eivät käytä vilkkua vaan jalkaa! Jalalla osoitetaan ohittaminen ja muut vastaavat manööverit. Sen lisäksi en ole nähnyt yhtään paikallista motaria huomioliiveissä. Ainoastaan saksalaiset näyttävät käyttävän niitä, ja toki suomalaiset, mutta eiväthän ne sentään tänne eksy.

Avoauton hyvä puoli on muuten se, että ollaan aika lähellä motareita. Kuullaan heti, jos joku on vieressä ja tuuli tuivertaa samaan tyyliin: Tytöillä on nykyään erityiset autohatut, joissa on kiristettävä nyöri leuan alle. Pysyy hatut päässä ja sitten voi vaan nukkua. Näyttää risteyksessä hullulta, kun kaksi tyttöä vetää sikeitä päät hulluissa asennoissa samaan aikaan, kun isi ja äiti luukuttaa MFM:ltä parhaita ranuhittejä! Jotenkin avoautolla ajaminen tuntuu muutenkin sellaiselta, että ei ihan ujoimman kannata tulla kyytiin. Avo-Mini, jossa takaistuimilla kaksi vaaleata tyttöä, hatut päässä munakuppi-istuimissaan herättää hämmentävästi huomiota, kun ajelee hiljakseen rantabulevardeja. Eikä isin punainen pää tietysti erotu ollenkaan... Oikeastaan ainoastaan Miia näyttää kuuluvaan kuvaan, koska hää on sen verran ruskettunut muihin verrattuna!

Mutta lämmintä on, joten nyt nautitaan. Sisällä kuitenkin alkaa olemaan liian kuuma, eli tänään kauppaan katsastamaan tuulettimia. Nukutaan jo kolmatta yötä olohuoneessa perhepedissä, kuten tehtiin Kolsarin kellarikerroksessakin aikoinaan... Toisaalta Suomen helteet kesti kaksi päivää, täällä saattaa mennä pari kuukautta tässä 30-asteen peruslämmössä: Lämpötila ei laske yöksi, kuin muutaman asteen! Se on sitä isoiskämön kuuluisaa linnunmaitoa, mitä saa terassillakin illalla nauttia. Mutta se on kyllä parasta. Luultavasti juuri iltalämpö on se, miksi suomalaiset painavat etelään, vaikka kesä se on Suomessakin.

-nv-

Kuvia Tourin varrelta

On se melkoinen urheilutapahtuma tuo Ranskan ympäriajo: Ensin ajetaan hulluna mestoille, sitten etsitään paikka teltalle ja evästykselle. Sitten alkaa odotus. Ensin odotellaan ihan mitä vaan, esim. jotain turva-autoa ja niillekin voi jo vähän hurrata. Sitten muutama poliisiauto ja sitten ehkä muutama poliisimopokin. Sen jälkeen saattaa alkaa jo tapahtuakin jotain, kun karavaani kaikkine mainoställinkeineen ajaa ohi. Aikaa on tähän mennessä kulunut jo useita tunteja ja tekemistä kannattaa olla ainakin lapsille ja iseille mukana (Oma valintani oli Metro 2033, loistava skifikokemus). Karavaanista ne sitten heittelevät tavaraa, jota tietysti ihmiset keräävät aivan sekopäisinä. No, saatin mekin jotain karkkeja ja jokin Bicin ihmeellinen kortsunsäilytyskotelo. Me ei saatu niitä kortsuja, joskin viereisen perheen lapset saivat ja avasivatkin hetimiten... Ihmettely oli kova, kun lapset kysyivät isoisältään, että mikä tämä on ja mitä tällä tehdään? Perheen isoisä nappasi avatun kortongin hämillään taskuun ja myhäili itsekseen jotain. Lapsille kertoi jotain ympäripyöreätä ja meikä hymyili vieressä...

Mitä tulee itse pyöräilijöihin, niin vauhti on kova ja ei siinä montaa sekuntia ole aikaa huutaa ja taputtaa. Mutta tunnelma on erinomainen, eikä koko hommassa näe yhtään "suurajokunnossa" olevaa katsojaa, vaikka olutta ja viiniä reitin varren piknik-pöydissä kuluukin. Mutta paras paikka katsoa Touria on silti oma sohva ja kannettava vielä sohvan reunalle. Yksi selostus telkusta ja mausteeksi vielä multikamera reitin varrelta kannettavan ruudulle. Mitään ei mene ohi ja tunnelmaan pääsee automaattisesti. Ei oo niin kuumakaan...

Lisäksi ajeltiin takaisin vuoristopätkän (Col d'Aspin, 1489m) yli ja oli kyllä paikka paikoin todella kapea tie ja reunalla sellainen mukava pudotus. Ei kaiteita tietenkään. Ekan kerran jännitti ratissa oikeesti, toki ihan vaan vähän...

Pyreneet olivat ehdottomasti positiivinen yllätys. Suositan automatkaajille lämpimästi.

Loput kuvat Picasassa: https://plus.google.com/photos/101966644530606411468/albums/5898188892330881841


p.s. Huomatkaa aivan ihana Blanc de Nilin huivi...! Toimii myös hellehuivina. Huivi on ehkä jopa saanut pyhän jysäyksen, onhan se Lourdesista.

Tytöt huomenna kesälomalle!

Kauheeta, kun plokin päivittämättömyys alkaa tuntumaan jokapäiväisissä ajatuksissa ja asioita on aivan kauheasti kirjoitettavaksi. Mutta, kun sitten koneelle tulee niin ei sitten helposti kaikkea saakaan näytölle. Mutta lähdetään liikkeelle ja katsotaan mitä tulee. Ensin lista tapahtumista ja sitten vasta juttua niistä syvemmin. Ehkä saan jutut pysymään paremmin kasassa näin:

* Vierailijakausi päättynyt
* Tyttöjen kesäloma alkaa perjantaina
* Tour de France on startannut Korsikalta
* Koulun juhlat pidetty
* Rehtorin iPhone varastettu, mustalaisten häätö ja ruoka-avustukset
* Auton renkaiden säätö ja moottorin äänet
* Liikematka Lilleen
* Omat suunnitelmat kesälle

Kaikki kalenteriin kevätpuolelle fiksatut vierailut ovat nyt takapäin ja haikealta tuntuu. Niemisten jälkeen oli vielä kivat fiilikset, kun tiesi että vielä yksi porukka tulossa ja lomafiiliksiin pääsy on helppoa. Valjusten perhe saapui muutamana päivä Niemisten jälkeen ja mukavasti menikin siten koko kesäkuu: Lomatunnelmat tarttuvat, ja kun ei varsinaisesti ole duunissa, niin ei sitä oikeen osaa antaa vieraiden olla omissakaan oloissa. Siinä mielessä kevät olisi ehdottomasti ollut aikaa, jolloin olisi toivonut ehkä enemmänkin vierailijoita. Mutta eipä se syksykään huonoa aikaa ole, mutta toki meikäläisen mahdolliset muutokset arkeen vääjäämättä vaikuttavat vierailuohjelmien laadintaan. Meille uusia kohteita tuli vierailujaksolla muutamia ja niistä voidaan St. Emilion kyllä nostaa parhaimmiksi: Se on paikka, josta puhutaan ehkä eniten viinialueista ja se lunastaa paikkansa aivan upealla sijainnillaan ja toimivalla infralla. Lisäksi näköalabussi avokattoineen oli kyllä ehdoton hinta/laatu-suhteen löytö. Ei Ministä olisi ilman kattoakaan nähnyt samoja juttuja, saatikka, että olisi kuullut samat jutut. On muuten aidat, muurit ja kasvit aika korkeita teiden varsilla, varmaan justiinsa siksi, että turistit ottaisivat sen korkeamman bussin. Viinitilojen kiertelyyn sen sijaan olisi pitänyt perehtyä paremmin ja ei se turistitoimiston neuvokaan oikein kohdalle osunut. Mutta, jos menette St. Emilioniin ilman meitiä, niin kysykää neljän kartonon päivystyksestä turistitoimistosta, niin saatatte saada listan sen päivän aukiolevista tiloista...

Sakujen sukellusvenetukikohdassa käytiin sekä
Jallun, että Jaakon kanssa. Upea paikka täynnä
käsinkosketeltavaa historiaa.

Niemisten kanssa vietittiin yksi yö puistossa. Upea,
ikimuistoinen yö ja varmasti jäi lastenkin mieleen.

Sukellusveneentorjuja Aquitaine oli hieno alus.
Puolen tunnin odotus kannatti myös Jasperin ja
Fannin mielestä.

Blayen linnake ja esturaarin käsittämätön koko
Valjusten kanssa. Hieno reissu, mutta lupaamani
leikkipuisto on vieläkin kateissa.

Atelier de pâte à modeler dans notre terrasse. 

St. Émilionin kylä "terassilta".

Huomenna perjantaina se sitten alkaa täälläkin, kauan odotettu kesäloma! Tai no, eihän siitä kevätlomastakaan vielä aikaa paljoa ole, mutta nyt tosiaan siirrytään kevätlaitumille ja sanotaan Anatole Francen ihastuttavalle henkilökunnalle kiitos ja näkemiin. Tytöt palaavat kouluun sitten syyskuussa, 3. päivä ja menevät eri kouluihin. Fannihan astuu suomalaista ekaluokkaa vastaavalle asteelle.

#TDF on hästäki twitterin seuraajille ja sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita 100-vuotisjuhliaan viettävästä Ranskan ympäriajosta. Se alkoi männä viikolla Korsikalta, tuolta sekopoltsien saarelta ja jatkuu nyt rantaa seuraten kohti Pyreneitä. Sinne mekin viikonlopuksi suuntaamme ja tällä kertaa yrityksessä on ajaa Mini ykköskategorian nousupätkälle ja viettää päivä sitten siellä eväiden ja helleteltan kanssa. Nousupätkällä ei ollakaan ikinä oltu ja odotan innolla sitä, että letka ei mene kahdessa sekunnissa ohi, vaan äijät äheltävät ihan tosissaan hitaasti nousten. TdF:n nousukategoriathan tulevat historiasta ja aika hauskasti seuraavalla tavalla: Vanhalla rättisitikalla ajetaan nousu ylös ja sillä vaihteella, millä päästiin ylös, annettiin kategoria. Tosin en kyllä usko, että ykköselläkään pääsisi nykyisiä nousuja 2CV:lla, mutta ainakin tarina on hauska. Suoraan en löydä asiasta kyllä suomalaisilta sivuilta vahvistuskaan, mutta mennään hauskalla tarinalla. Meidät löytää sitten kutakuinkin tuolta Ancizanin noususta: http://www.letour.fr/le-tour/2013/fr/etape-9.html

Koulun päättäjäisjuhlat eli ns. Kermesse pidettiin viime viikon perjantaina ja sinne veimme myös Valjukset. Tytöt tanssivat molemmat omissa koreograafisissa ohjelmissaan ja uskomattoman pitkien ohjelmien jälkeen ilta jatkui erilaisten ongintojen ja arvontojen siivittäminä. Ruokaa ja juomaakin oli tarjolla, joskin logistiikka puolen ongelmat johtivat niin rajuihin jonoihin, etten saanut edes yhtä olutta haettua olutkoneelta. Koska kyllähän koulun päättäjäisjuhlissa pitää olutkone olla, ainakin Ranskassa. Eikä ollut anniskelulupaa, myyntilupaa tai muita tunnelmaa pilaavia juttuja. Ainiin, eikä kukaan vanhemmista muuten ollut humalassakaan!

Kermesse: La directrisse korjaa Fionan asua
juuri ennen esityksen alkua.

Kermesse: Fanni afrikkailaisen tannssin pyörteissä.

Koulun suhteen olen äärimmäisen onnellinen siitä, että tytöt vaihtavat koulua. Koulun suhteen olen äärimmäisen surullinen siitä, että sydämmmellinen henkilökunta ei voi tehdä samaa: Romanian tai bulgarian mustalaiset ovat "vallanneet" koulun siinä mielessä, että aika iso lapsista joka luokalla on mustalaisia. Ja muutama viikko sitten heidät karkoitettiin asujaimistoistaan ja alkoi suuri auttamiskamppanja koululla: Ensin pyydettiin vanhempia tuomaan elintarvikkeita ja hygieniatarvikkeita ja niistä ko. perheet sitten ovat näkyvästi valkanneet parhaat päältä ja jättäneet "huonot" tavarat laatiikkoon. No, auttaminen on tärkeää ja mekin olemme oman kortemme kekoon kantaneet. Tuntuikin vähän aikaa siltä, että ehkä kyseessä on vain todelliseen tarpeeseen tuleva apu ja ihmiset oikeasti pulassa ja niin edespäin. Todellisuus kuitenkin paljastui tänään kouluun mennessä: Koulun juhlista oli ennennäkemättömällä tavalla varastettu palkintoja, jotka olivat pöydillä. Koulun juhlista oli lisäksi  varastettu yksi kamera ja rahaa. Lisäksi kuluvalla viikolla oli viety rehtorin iPhone sekä oppilaiden eläintarharahat, jotka tulevat suoraan vanhempien kukkaroista! Siis juuri niiden vanhempien, jotka olivat päättäneet maksaa myös 3 euron kulut niiden vanhempian osalta jotka eivät siihen "pysty"! Ja ranskalaiseen kouluun ei oikeasti pääse kuin vanhemmat/hoitajat, joten tilanne on aika selkeä: Auttamisen kiitos on varastaminen! Eikä varmasti kaikki ne mustalaisperheet ole vastuussa yhdestä varkaasta omassa ryhmässään, mutta tämä yksikin varas kuuluu niin lähelle lastaan, että on oikeutettu tuomaan tai hakemaan lapsensa. Muuten ei kouluun pääse! Eikä sinne pääse päivällä millään ilman, että joku tulee oven avaamaan. Eipä juuri lisää luottamusta mustalaisia kohtaan tämä episodi ja voitte vain kuvitella koulun ilmapiiriä tänään... Ja erityisesti niitä suomalaisia sossutätejä muistuttavia, vilpittömiä auttajia joille auttaminen on se juttu, (ei tilanteen lukeminen) jotka ovat olleet mukana järjestämässä mielenosoituksia ja tukipiknikkejä. Kiitos on avusta on nyt esitetty ja ilmapiiri komeasti myrkytetty viimeisellä viikolla!

Auton takarenkaat käytiin tänään tasapainottamassa ja maksoi 6 euroa per rengas. Mitähän lienee Suomessa? Katsotaan häviääkö ratin tärinä joka vaivaa 120-130 välillä, vaikka harvoin noin kovaa ajankaan... Nimittäin katto auki voi ajaa korkeintaan noin 85 km/h, muuten lähtee multakin hiukset päästä! Samalla tarkistutin turhaan pakoputken, mutta Mini pitää sellaista pörisevää ääntä, joka vähän niinkuin kuuluu asiaan... Antaa urheilullisimman ilmeen.

Lillessä käytiin maanantaina ja olipahan Bordeaux'seen verrattuna aika synkkä mesta kauniista keskustasta huolimatta. Matkan tarkoitus oli kartoitus, eikä siitä tässä vaiheessa mitään tarkempaa. Itse kartoitus oli kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyödyllinen, lisäksi opettavainenkin: En nimittäin missään laadukkassa ranskalaisessa ravintolassa olisi ikinä odottanut kohtaavani nuorta tarjoilijatyttöä, joka ei osannut oikeasti avata viinipulloa sellaisella perinteisellä vipuvarsiavaajalla! Isäntämme joutui oikeasti neuvomaan miten pullo sillä avataan, koska hää oli jo menossa hakemaan hovimestarilta apua! Käsittämätöntä, mutta onneksi kalaruoat olivat maittavia ja viini hienosti valittu.

Kesän suhteen vapaudumme koulun ikeestä huomenna ja sitten alkaakin iltavalvonnat ja saakuran pitkät aamu-unet. Vedetään isoiskämön malliin eli koitetaan saada viikossa tyttöjen rytmit siihen, että aamuisin koko perhe vetää sikeitä ainakin kymppiin. Paitsi rantapäivisin pitää laittaa kello herättään, että ehditään ennen ranuja rannalle. Rantapäivien lisäksi tytöt menevät viikoksi veneenrakennuskurssille Maison des Enfants'iin ja sitten vieraillaan erinäisilla "mökeillä" ja muissa paikoissa mihin ranskalaiset ystävämme ovat meitin kutsuneet. 14. heinäkuuta on vielä arvoitus, mutta toivottavasti saamme kutsun jonnekin/jollekin senkin suhteen...

Muitakin juttuja mulla oli, mutta mennään näillä nyt... Seuraavaan kertaan jäävät mm.

* Syksyn suunnitelmat
* Elämäni hassuin työhaastattelu
* 14. heinäkuuta
* Omat projektit
* Parhaat rannat bodyboardaukseen
* Parkkikortin hankinta Mairie'sta
* TdF:n raportti

-nv-


--

lisäys 5.7.2013 kello 9h40

Yksi ohjaajista oli sitä mieltä eilen, että eihän se nyt voi olla yksikään oppilaista? Toivon todella, että niin pahaan tilanteeseen ei sentään olla jouduttu. Mutta henkilökunta joutuu miettimään myös sitä vaihtoehtoa. Ja tilanteesta on muuten tehty poliisiasia. Hyvä niin.