50 rue Lafaurie Monbadon.

Tällä hetkellä "rekkamme" mennee jossain Saksan suunnalla ja toivottavasti etenee kohti Bordeaux'ta luvatussa tahdissa. Kuljetusliikkeen toimari jo soitteli ja kyseli suorituksen perään. Maksettava oli, koska purkulupaa ei tule ilman suoritusta. Itse olemme Hämeenkylässä Hennan ja Maken luona vieraina ja vielä huomenna on käytävä talolla. Fiatinkin saimme juuri myytyä hämmentävän sympaattiseen kotiin. Nyt olemme siten talottomia ja autottomia, mutta onneksi kävellenkin pääsee: Ei Kirkkonummella, mutta Bordeaux'n ydinkeskustassa kyllä. Lentokentälle mennään maanantaina aamusta ja luovutetaan honda pois. Fiilikset ovat kokonaisuudessaan varsin kummallisia, mutta kuitenkin positiivisia. Nyt on perheen aika. Fiona söi tänään jäätelön talomme portaissa sulkien ympyrän: Jussina 2008 Fanni söi samassa paikassa elämänsä  ekan jätskinsä ja vasta valmistuvassa talossa oli tuolloin vain patjat ylhäällä, kun halusimme viettää Jussin siellä. Tänäänkin talo oli täysin tyhjä, mutt...

Viimeistä kertaa Kolsarin joulu käsillä. Kohta katotaan joulurauhan julistus ja sitten loppuu pakkaaminen tältä päivältä. Huomenna jatkuu. Rekan tuloon kaksi päivää.

Näin tämä aika on juossut. Toukokuussa talon piti olla myynnissä seuraavan vuoden ajan - ei ollutkaan. Agathen piti olla meillä au pairina ensi toukokuulle asti - ei ollutkaan. Nicon piti jatkaa työuraansa pankkiiriliikkeen lämpimässä syleilyssä - ei jatkanutkaan. Kun sitten kaikki loksahteli kohdalleen tuohon vuodenvaihteeseen, myös perheen naisväki alkoi järjestelemään elämäänsä. Fanni sai koulusta virkavapaata, Fionan päiväkotipaikka irtisanottiin ja kun vielä minun mahdollisuuteni jäädä opintovapaalle varmistui, vuoden 2012-13 vaihdos muodostui myös sivun käännöksi meidän perheen elämässä. Nyt aika on juossut niin, että Fiona on jo halinut kaverit päiväkodissa, Fanni leikkikoulussa sekä äiti ja isi omilla työpaikoillaan. Vielä jäljellä on mummit, kummit, serkut ja muut tutut. Ja edessä on pakkausta, joulua, pakkausta ja lento etelään päin. Kuten tuossa aikaisemmin jo kirjoitettiinkin, tämä on meidän perheen blogi, johon kirjoittelemme kuulumisia meidän tulevasta arjesta ja eteen ...

Käytiin tuossa viikonloppuna vaimon kanssa vähän keskustelua, siitä kenen ploki tämä oikeen on. Ja vaikka tämän laitoinkin alulle, niin tämä tosiaan on kaikkien perheen aikuisväestöön kuuluvien henkilöiden käytössä ja päivitettävänä. Ja aiheena perheen muutto, mutta toki me näemme Miian kanssa näitä asioita vähän erilaisten silmälasien läpi. Mulla on tietysti trikolorin väriset kakkulat ja vaimo tulkitsee menoa siniristilasien lävitse. Näistä lähtökohdista uskon meidän yhteisen plokimme saavan vielä lisää maustetta ja mielenkiintoa, kunhan vaan sitä kuuluisaa aikaa rupeaa vaimoltakin löytyvän. No, löytyyhän sitä kunhan ensin hoitaa duunit, joulun, muuton, tavaroiden purun ja asettumisen... Hieman muuttofaktaa vielä tähän loppuun: Tavarat rekkaan 27. päivä. Kuutioita käytössä 47 ja kaksi muuttomiestä mukaan. Ottaa tuollaiset 4500 euroa plus alvi ja ihan kotimainen yritys. Kadun sulku ollaan pyydetty pormestarilta ja sitähän varmasti uuttavuotta juhlivat ranskalaiset noudattavat? R...

Miksi Ranskaan? Duunin takia? Onko sulla sukulaisia siellä? Siinä ehkä yleisimmät kysymykset, kun kerron suunnitelmistamme ihmisille. Kahteen viimeiseen kysymykseen voi vastata helposti, että ei. Tai no duuniakin varmasti löytyy, mutta niistä vasta sitten, kun on edes haku päällä ja/tai jotain kerrottavaa. Mutta toi ensimmäinen kysymys on jo haastavampi, vaikka olenkin sen jo kuullut vuonna 1995, kun ensi kerran lähdin ranulandiaan... Silloin taisin vastailla jotain sen suuntaista, että haluan oppia kieltä ja kulttuuria. Ja tottahan se oli, koska ei koulussa mitään ranskaa voi oppia. Kielistä koulussa voi oppia vain englantia, koska kaikki tuutit tuuttaa sitä. Siten muut kielet jäävät paitsioon. Itseasiassa englanninopetus ennen yläastetta pitäisi kieltää, koska lapset oppivat sen joka tapauksessa. No, mutta lähdin kuitenkin -95 Pariisiin ja olin sillä tiellä pari vuotta putkeen. Kiertelin eri puolilla Ranskaa ja opin kielen ja yhtä ja toista kulttuurista. Toisaalta en ihan lopulli...

Tästä se alkaa tai sitten ei... Olen miettinyt tätä blogia jo pitkään ja nyt se on ainakin avattu. Kaikkihan tällaisen kirjoittavat, jos tekevät reissun ulkomaille ja haluavat jakaa kokemuksiaan muille. Vai tekeekö kaikki? Ehkä FB riittää kuitenkin, mutta voi tässä silti olla jotain mahiksia. Ja jos vaikka kirjoittaisi kirjan Suomen ja Ranskan eroista, jotka olisi ensin kerännyt tähän kokemuksiksi? Tai sitten jakaa tätä kautta kaikki viteot ja muut, myös ne tyttöjen vuosiviteot mitkä on kahdelta viime vuodelta tekemättä... Mutta kohtahan sitä on aikaa, kun meillä alkaa Ranskan vuodet. Tai ainakin näin ajattelen, että kohta on aikaa... Nimittäin hoitaa byrokratiaa ja yrittää saada Fannin koulu käyntiin ja löytää Fionalle hoitopaikka... No vaimolla ainakin on aikaa, kun vain opiskelee ranskaa ja jatko-opintojaan. Ja selkeästi kirjoitukseni ovat pelkkää tajunnanvirtaa, joten tekstin rakennetta on syytä tutkia tulevissa kirjoituksissa. Mutta yhdyssanavirheitä minä en tee, sen voin luva...