Kaasulämmitin kusee ja patterit lorisee... Vaan eipä haittaa, synttäritkin on.

Ensiksi tietysti iso Kiitos kaikille eri väyliä pitkin tulleista synttärionnitteluista. Ja aivan aluksi haluaisin vielä kiittää myös toimiston porukkaa, joilta sain kahta eri kakkua lounaan yhteydessä: Merci pour les gateaux mes chers coworkers à Hub Rocket de Bordeaux. Lisäksi Fanni haluaa kiittää kaikkia Ystävänpäivä-tervehdyksen lähettäjiä. Mukavia viestejä tuli niin Mini A-luokalta, Helkalta sekä Ninalta ja Joelilta. Postia tulossa toiseenkin suuntaan, mutta ei ihan ehtinyt ajoissa...

Fannin tekemä kortti vitsikkäälle isille.

37 vuotta on tosiaan klasissa ja tästä päivästä alkaa se ajanjakso vuodesta, kun ollaan Miian kanssa saman ikäisiä. Se olotila tarkoittaa myös minulle todellista etsikkoaikaa: Etsin kuumeisesti lahjaa, jota en tietysti ikinä keksi ennen viimeistä mahdollista hetkeä. Carnegien aikoinani HL:n liike vastapäätä pelasti minut pälkähästä lounastunnilla sekä jouluna, että helmikuun 20. päivä. Eli päivää ennen Miian synttäriä. Täällä ei kuitenkaan moista liikettä ole, mutta muistelen nähneeni ainakin jonkin vastaavaan liikkeen tuossa Gambetan aukiolla. Mutta otan toki vastaan myös hyviä lahjaehdotuksia. Mun vaatimuksena on se, että lahjalle on oikeasti käyttöä ja se ei ole koru, kenkä eikä koriste-esine. Kaikki muut käyvät eli laittakaa rohkeasti ehdotuksia tulemaan.

Iän puolesta ei tunnu oikeastaan pahalta, olen hyvässä kunnossa fyysisesti, eikä muissakaan puitteissani ole valittamista. Aika moni on nykyään lähellä nelikymppisyyttä, eikö vaan? Vanhoja luitakaan ei pääse kylmyys täällä kalvamaan entiseen tahtiin, kun ei ladulle pääse kassejaan palelluttamaan. Tästä aiheesta ei enempää, mutta kiitos avusta ystäväiseni...

Terassin lämpömittari. Teipillä ei salailla mitään, vaan peittää vain sen sisälämpötilan, 

joka puuta heinää laitteen sijainnin takia.

Sitten voidaan mennä muihin aiheisiin ja niitähän olisivat seuraavat: Kaasulämmitin kusee allensa, rapussa ei taas pala valon valoa ja patterit pulputtaa, niinkuin entinen viinipönttöni lukioajoilta. No, noista kaikista olen jo kirjoittanut kohteliaan viestin vuokratoimistoon. Siihen asti pidetään kukkavaasia keittiössä keräämässä tippuvan veden. Näitä sattuu ja näihin alkaa tottumaan. Kaikenlainen asioiden ylläpito on täällä aivan toisella tolalla ja "pinta-asennuksiin" pitää vain ottaa niiden vaatima asenne: Kaikki toimii purkkavirityksin, kunnes hajoavat.

Mielenkiintoisinta on kuitenkin ehkä kokemukset Fionan potkulaudalla menemisestä. Tässä hoidettiin eilen jo koulusta kotiintulokin potkiksella. Hää siis vääntää itse kaupungilla menemään, luonnollisesti kypärä päässä ja järki jäässä. Eli eteenpäin ei katsota ja vauhtia riittää esteistä välittämättä. Kouluun liittyen viime tiistaina oli taas lakkopäivä eli lapset oli haettava jo puoliltapäivin pois. Opettajat lakkoilevat, kun yrittävät muutosta lakimuutokseen, joka tulee muuttamaan keskiviikot koulupäiviksi. Ilmeisesti siis vastustavat, mutta ihan varma en siitä ole. Mutta yleinen mielipide taitaa olla kyllä enemmänkin puolesta, koska kyllähän vanhempien on helpompi käydä töissä myös keskiviikkoisin ilman erityisjärjestelyitä. Me laitettiin myös kouluhakemukset nyt kehiin eli koitetaan hakea lähikouluihin ensi syksystä lähtien.

Fiona ja potkulauta: Kuvia ja viteo

Koulusta ei kuulu mitään muuta kuin hyvää, molemmat tytöt pärjäävät ryhmissään mainiosti ja yksin eivät joudu olemaan. Kielitaito kehittyy huikeaa vauhtia, vaikkakin Fionalla ymmärrys on puhetta selkeästi edellä.

Viikonlopun suhteen ei ole oikeastaan mitään suunnitelmia. Avaan aamulla Bordeaux-sovelluksen ja katson mitä on tarjolla. Meillä on vähän vatsatautia liikkeellä ollut kuluvalla viikolla, joten merenrantaan ei taideta lähteä. Bussilla sinne kuitenkin pääsee ja ilmanalakin on lämpenemässä, joten kohta alkaa olla aika kaivaa esiin märkäpukuja. Fannin kanssa valkattiin jo kahden mentävä BodyBoardinkin Decathlonista. Ja isille lisäksi longboordi ja kaittikurssillekin ajattelin mennä. Vähintään se on kuitenkin joku piknik-härdelli puistoon ja/tai joenrantaan huomenissa ja siihen joku museovierailu päälle.

Toimistohotellin ulko-ovi.

Ja tässä vaiheessa varmasti lienee aika avata tuota ensimmäisen kappaleen sisältöä: Aloitin tällä viikolla työt suomalaiselle yritykselle. Projektiluonteisesti kevään aikana ja sitten katsotaan projektin jälkeen tilannetta eteenpäin. Mulla on jo paikka toimistohotellista (Hub Rocket, Bordeaux) ja istun siellä ranskalaisten ja muutaman muun expatin kanssa ja tehdään jokainen duunia tahoillamme. "Toimistohotelli" on iso asunto, joka on muutettu erikoisella tavalla nykyiseksi: Se on kuin koti, jossa ihmiset käyvät töissä. Porukalla tehdään ruokaa ja pidetään kämpästä huolta. Yhteishenki on hämmentävän hieno ja koneet voi jättää niille sijoilleen lähtiessään.

Viikonloppuja kaikille.

--

Postilaatikot sijaitsevat rapuissa, lähellä ulko-ovia. Iltapäivällä jokainen ottaa omat postinsa lukollisesta laatikosta. Postinkantajat eivät siten ole läheskään yhtä tinnissä kunnossa, kuin Suomessa. Niin eikä sanomalehtiäkään kotiin saa kello 4, jos saa ollenkaan hakematta lehtikioskista.