perjantai 1. helmikuuta 2013

Peräkärry pyörään, auto saa odottaa

Pitkään ollaan mietitty tätäkin, mutta kyllä tässä kaupunkihippiytyminen vaan syvenee huolestuttavasti... Tilattiin nimittäin peräkärry pyörään, jotta saadaan koko perhe liikkeelle yhdellä kerralla. Kaupassakin käydään semmoisen mummokärryn kanssa kävellen ja terassilla on vielä tuulimyllykin! Kohta alan syömään pelkkää bio-ruokaa ja jätän lihankin ruokalistalta pois. Emmaüksesta voidaan haetaan vaatteet, heitin liike nimittäin sijaitsee tuossa viereisessä korttelissa...



Mutta ihan tosissaan voidaan sanoa, että autoista on paljon harmia ja en sellaista ainakaan vielä osta: Sain juuri mailia entiseltä työnantajaltani, että luovuttamastani autosta on löytynyt uusia "vaurioita" tuulilasin häränsilmän lisäksi. Katselin kuvat vaurioista ja sen voin sanoa, että jos kotikadultamme löydän yhdenkin auton ilman vastaavia "vaurioita", niin kyseessä on todellinen harvinaisuus. Suomessa kyllä pidetään autoista hämmentävän hyvää huolta ja korjataankin niitä vielä käsittämättömällä innolla. Ja onhan auto Suomessa aivan toisella tavalla elintason osoittaja kuin Ranskassa: Täällä kaikki baijerilaisetkin autot näyttävät muutaman vuoden vanhoina todella nuhjuisilta ja kolhituilta. Ehkä loska ja suola hellivät suomalaisia autoja siihen malliin, että maalipinnat pysyvät kiiltäväni, eikä auringonpolttamina mattapintoina.


No, pitää kirjailla vahinkoilmoitus ja hoitaa homma kuntoon. Ja toki olla myös kiitollinen autoedusta (=täysi). Sellaisesta ei tarvinne täällä haaveilla, vaikka duunin löytäisinkin.

Onneksi on netti ja skannerit, muussa tapauksessa tässä oltais oltu jo monesti vaikeuksissa. Kyllä nykyään on helppoa vaikkapa autovahinkoilmoituksen täyttö ja lähetys. Mietittiinkin juuri tuossa aamulla koulusta tullessa, että miten harvinaista oli puhua suomea, kun aiemmin asuin täällä. Ysikööt-luvulla, kun olin täällä yksin, niin ei missään yleensä suomalaisiin törmännyt. Eikä netti ollut nykyisellä tasolla, saatikka, että täällä tietokoneita olisi ollut. Puhelimella soittaminen oli hemmetin kallista ja ei mulla mitään luettavakaan ollut. Eli saattoi mennä useita viikkoja ilman sanaakaan suomea. Nyt tilanne on täysin erilainen, kun ollaan perheen kanssa ja netin palvelutkin ovat olemassa: VoFfia katsoivat eilen tytöt neloselta ja huomenna voidaan katsoa paikallista versiota TF1:ltä, VoFfi sekin... Ja toinen kausi täälläkin menossa. Mutta suomalaisiin ei kyllä olla törmätty, ainakaan vielä... Eikä venäläisiinkään.

Mitä vielä ajatuksenvirrassani? No, pankkitoimihenkilömme tulee kohta käymään meitillä: Hää ei saanut yhtä sopparia eilen tehtyä, niin tulee nyt ottaan kotoa meiltä allekirjoitukset... Oivaa palvelua. Viikonloppu alkamassa ja illalla on luvassa vanhempainilta koululla. Asialistalla on ensi syksy ja sen tuomat muutokset. Fannihan aloittaa syksyllä suomalaista ekaa luokkaa vastaavan tason, CP:n (CP = cours préparatoire), eli valmistelevan jakson. Siellä opitaan lukemaan ja muutenkin meno vaihtuu rankemmaksi. Koulun suhteen olemme tehneet päätöksen, vaihdamme tytöt oman alueen kouluun syksyllä, vaikkakin se tarkoittaa eri osoitteisiin viemistä. Päätöksen taustalla hyväksi kehutut Albert Barraud ja rue Naujac. 

Täältä tähän ja viikonloppuja kaikille. Näköjään alkoi juuri satamaan, joten lenkille pitää varautua Haltin drymaksilla. Kahvakuulaa muuten suosittelen, on oiva peli.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti