Tuli tuossa muutama päivä sitten havaittua, että seinät ovat pääosin asunnossamme kipsilevyä. Täällä on myös kiviseiniä, mm. kodarissa ja sinne pitikin laittaa samanlainen pyykkipussisysteemi kuin Kolsarissa oli. Ostin Conforamasta kunnon kortongit ja ruuvit ja aloin eilen illalla poraamaan seinään reikiä. Varauduin kovaan työhön 6 vuotta vanhalla Boschin ammattilaisvehkeellä (12V) ja otin uuden teränkin käyttöön. Olisi toki pitänyt ymmärtää, että yli 140 vuotta vanhassa talossa kiviseinä ei tarkoita teollisesti valmistettua kevytsoraharkkoa, vaan lähinnä kuivaa pullapitkoa: Nojasin laitteeseen ja painoin liipaisinta ja siinä samassa 8 millin reikä oli reilu senttinen ja koko terä seinän sisällä. Siihen sitten vielä yritin laittaa kortongin sisään ja ruuvin perään, että josko se kuitenkin laajenisi ja pysyisi paikallaan. Pysyihän se, mutta kestokyky on sellaista karkkipussin luokkaa, ei siis lähelläkään tämän perheen pyykkipussin painoa. No, koukku käsin pois seinästä ja huomenna Ikeaan hakemaan lattialla seisovia hyllyjä. Mutta sainpahan samalla reissulla liittimet pesukoneeseen, joten taloudestamme ei puutu enää kuin astianpesukone....
Muilta osin lämpö ja valo jaksavat hämmentää. Eilen oli reilusti yli 15 astetta keskipäivällä ja olo oli todella keväinen. Minä liikun lähinnä villatakissa, mutta perheen naispuoliset jäsenet toppatakeissa. Ja niinhän se pitää tehdä, kun kerran kaikki muutkin niin tekevät. Ja palmut, ne jaksavat muistuttaa siitä säännöstä, että asuinpaikka kannattaa valita niiden mukaan: Kun palmut menestyvät, voi etelään matkaamisen keskeyttää ja jäädä niille sijoilleen. Harmi, että muinaissuomalaiset arvostivat enemmän oravannahkoja, kuin inhimillistä ilmastoa.
Kouluilmoittautuminen on myös tehty ja nyt odotellaan postia, jotta saan rehtorin yhteystiedot ja, että tyttöjen dossierit (=kansiot) olisivat koululla valmiina. Ilmoittautuminen meni hämmentävän hyvin, vaikka virkailija alkoikin pyydellä todistusta lasten vanhemmuudesta. Kerroin ettei meillä mitään todistuksia ole avioliitossa syntyneistä lapsista ja kehotin vielä tarkastelemaan isin ja tyttöjen nenien yhtäläisyyksiä. Ilmeisesti tuo jälkimmäinen puri ja hakemus laitettiin sellaisenaan sisään. Ainakin tässä vaiheessa molemmat olisivat menossa samaan kouluun, mutta Fionan suhteen tilatilanne voi tulla vastaan. Katsotaan miten käy ja toivotaan parasta. Koulumatka on muutama kortteli ja vielä pitää sitten päättää syövätkö tytöt koulussa vai kotona. Koulupäiviä on vain neljä, eli ma-ti ja to-pe ja osin lauantaisin. Ehkä sitten ensi viikon jälkeen tyttöjen "loma" loppuu, koska välillä vaikuttaa heidän luulevan meitin vain lomailevan täällä. Koulu luultavasti lopettaa lomatunnelman ja aloittaa uuden vaiheen. Sitäpaitsi Miian pitää aloittaa opiskelukin... Ja mun on aloitettava yksi duuniprojekti. Tässä vielä linkki koulun ovelle: Ecole maternelle
Tänään haetaan Uno-kortit sekä Choko-peli ja pelataan perheen kesken illalla ja tehdään friteusella kunnon ranskalaiset perunat naposteltaviksi. Enää ei tarvitse upporasvaa, vaan vain yksi ruokalusikallinen öljyä riittää näihin uusiin laitteisiin. Lisäksi työlistalla on muutama lamppu ja viimeiset laatikot. Ja voisi kyllä hakea yhden pullon viiniäkin... Mullahan oli siis menossa nipaton tammikuu, eli ei yhtään dingoa, nipaa tai neumannia tai vain elämää nauhoituksia... Ei sitten missään muodossa koko tammikuun aikana! Ilmeisesti aikaisemmissa kirjoituksissani oli kirjoitusvirhe.
--
Ranskassa ei lainkaan kynnyksiä huoneiden välissä ja se tarkoittaa todella matalia ovia. Ei mahdollisuutta käyttää kylppärissa mattoja, koska miellyttävät, paksut karvamatot jumittavat ovet. Ulko-ovessa tilanne on luonnollisesti sama eli mattoa ei voi laittaa. Mutta läpiveto alta, sivuilta ja ylhäältä sen sijaan on sen verran kova, että mullakin hiukset hulmuavat, kun pään laittaa viereen. Onneksi meillä ei kuitenkaan porraskäytävässä ole merkittävää eroa lämpötilassa, joten ei sentään tarvitse sellaisia ovimattorullia käyttää. Niitä kylläkin saa hassunhauskoina eläinhahmoina...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti