Ikeassa todellisuus hämärtyy

Käsittämätöntä miten Ikeassa tuntuu kuin olisi Espoon Bembölessä, ainoastaan tekstit hintalapuissa ja ihmisten puhe erottavat tasapäistetyn asiakasmassan toisistaan. Kaikki materiaalit ja tuotteet ovat samoja, eikä sisällä ollessaan oikein käsitä missä maassa tai kulttuurissa on. Välillä saattaa kääntyä henkilökunnan puoleen ja aloittaa suomeksi keskustelun. Toki eroja alkaa tulemaan siinä, miten ruotsalaiset tuotenimet lausutaan. Kun ne lausuu ranskaksi, ei niistä sitten lukematta etikettiä enää mitään selvää saakkaan. Niin ja hodareiden kanssa voi ottaa oluen. En toki minä, kun on vielä kuun loppuun jaksettava tipatonta. Mutta antaahan hodari-olut-yhdistelmä ihan erilaisen menon ikean jonoihin ja veikkaisin käytännön toimivan myös Suomessa. On muuten varsin älytön yhdistelmä muuttaa viinialueista parhaimmalle ja laittaa nenänvalkaisuviikot päälle...

Vaikka käsittämättömän helposti on tähän saakka mennyt. Se on varmaan se, kun on toi päivärytmi hajonnut ja perjantaina ei enää tunnu perjantailta, kun ei silleen "rankka" työviikko ole takana. Mutta töitä on kyllä tullut tehtyä, kun tavaran purkaminen ei ota loppuakseen ja virittämistä on niin telkkarin, netin ja seinäkiinnitysten kanssa. Puhumattakaan antiikkisista lamppukytköksistä (=ei E27-yhteensopiville lampuille), jotka olen purkanut ja vaihtanut fiksumpiin. Ja mitä tulee kattokiinnityksiin yleensä, niin osan lampuista jouduin laittamaan kiinni nippareilla ja loput purukumilla, kun ei edes koukkuja ollut. Samalla on tullut huomattua, että koko kattohuoneistomme on 1870-luvulla rakennetun kivitalon ullakolle rakennettu tila, jossa seinät ovat kuitenkin pääsääntöisesti kipsilevyä. Tämä on siis 90-luvulla jälkikäteen tehty. Mutta kattohuoneistomme paras puoli on tuo terassi ja se sentään on kauttaaltaan kiveä. Alakerran naapurikin tuli sanomaan, notta äänet kuluvat tosi selvästi läpi. Onneksi kuitenkin niin päin, että heille kuuluvat meitin äänet, mutta tänne ei alakerran saksofonistilupauksen soittokaan kuulu. Ovat muuten muuttamassa ensi kuussa... Muutto varmaan varmistui lopullisesti siinä, kun meitin rekka parkkeerattiin talon eteen.

Tänään tuli tosiaan netti, ja heti tuntuu laajemmalta olo. Firman kännykkäliittymä toimii jostain syystä edelleen, joten sillä ja SFR-operaattorin WLANilla ollaan pärjäilty tähän saakka. Telkkarikin toimii nettiyhteyden ylitse ja oikeen HD-tasoisella kuvalla. Ei Kolsarissa ollut tuollaista tarkkuutta tarjolla. Mutta sen sijaan entisen talomme laajat kaapeloinnit olivat kyllä tänään mielessä, kun aloitin kytkentää: Kämpässä on olkkarissa yksi puhelinliittymä ja telkkarille matkaa 15 metriä seinää pitkin. Tarjolla oli puolentoista metrin naru, joten Auchanille oli lähdettävä. Onneksi kuitenkin kysyin myyjältä neuvoa ja hää neuvo ostamaan sähköverkossa toimivan verkkoyhteyden. Ei tarvinnut alkaa johtojen kanssa turaamaan.

Tytöt ovat oppineet nukkumaan omassa huoneessaan varsin mainiosti ja muutenkin tässä on ehtinyt oikeasti jäädä kuuntelemaan heidän juttujaan: Eilen katsottiin tyttöjen Risto Räppääjä-lauluesitys alusta loppuun ilman keskeytystä. Kolsarissa kyllä tuli liian nopeasti keskeytettyä esitykset, kun nukkumaanmeno painoi päälle ja seuraavan aamun lokistiikkahärdelli odotti. Eli siinä mielessä jo nämä ensipäivät ovat tarjonneet jotain sellaista, mitä odotinkin eli rehellistä yhdessäoloa ja olemista vain perheen kesken. Mutta välillä kyllä noiden kahden meno on sellaista, että koulu ja päiväkoti tekevät kyllä molemmille hyvää. Ehkä loppuviikosta vielä ehdimme kaupungintalolle saakka.

--

Erona tällä kertaa nostaisin esille polkupyöräkypärän ja sen käyttämisen herättämät reaktiot. Painoin tänään viiden kilsan Ikea-reissun kypärä päässä Miian korilla varustetulla munamankelilla ja havaitsin useita kertoja hymyjä, osoittelua ja jopa ääneen nauramista. Teki kyllä mieli näyttää se viteo, missä munan, siis kananmunan, päälle laitetaan kypärä ja tiputetaan lattialle. Ja sitten toisessa kohtauksessa muna, edelleen kananmuna, tiputetaan lattialle ilman kypärää... Ei täällä kypärää laiteta päähän ellei olla maantiepyörällä liikkeellä. Ihme touhua, hulluja noi gallialaiset.