Hakemus on tarkka pyrokraattinen toimenpide

Semmoinen on meno, että jos pyytää paikkaa yhteen kouluun paikkaa ja sinne ei pääse, niin hakemus on sitten siinä. Luulin, notta samalla hakemuksella olisi ohjattu seuraavaan paikkaan, mutta näinhän ei ollut vaan Fionan hakemus koulupaikasta, eli käytännössä päiväkotipaikasta, tehdään hakukohdekohtaisesti ja kaikki muut vaihtoehdot ovat siten poissuljettuja. Tänään sitten käytiin Anatole France:n johtajasijaisen kanssa Fannia koskevia keskusteluja ja samassa yhteydessä tuli Fionan tilanne mainittua. Hää kertoi auliisti, notta tilaa on nuorimpien ryhmässä ja auttaa mahdollisuuksien mukaan. Heti lähti soitto kaupungintalolle ja ainut kysymys oikeastaan oli, että onhan Fiona vaipaton. Siihen valehdeltiin sujuvasti, notta onhan hää... Ainakin viikon päästä viimeistään!

Sitten hoideltiin lounaskortit kuntoon kaupungintalolla ja samassa yhteydessä kävi ilmi, että Fiona oli jo tässä vaiheessa hyväksytty Anatoleen ja homma on sillä selvä! Olin varsin puulla päähän lyöty ranskalaisen pyrokratian nopeudesta ja oman aktiivisuuden vaikutuksesta systeemiin. Olihan mulle edellisenä päivänä sanottu tilanteen olevan käytännössä mahdoton. Lisäksi molemmat palveluhenkilöt olivat aidon kiinnostuneita tilanteestamme ja vieressä oleva toinen henkilö auttoi omien asiakkaiden lisäksi meikäläistä parhaansa mukaan. Olinhan ollut eilen hänen asiakkaansa ja hää muisti meikäläisen hyvin. Lisäksi tämä toinen nainen oli vielä äärimmäisen viehättävä, joten tilanne meni kyllä reilusti yli odotusten. Emme perheen voimin lähdettyämme edes oikeastaan ymmärtäneet, että huolet ovat poissa ja molemmat tytöt ovat nyt samassa paikassa koulussa/päiväkodissa.

Fanni siis aloittaa maanantaina ja Fionalle aloitus koittaa sitten viikon päästä. Tämä tosiaan sen vaippakoulutuksen takia, koska edes kolmivuotiaat eivät pääse aloittamaan, jos vaipat ovat edelleen alla. No, Fionallahan menee tosi hyvin, koko ajan on yhdet housut kuivumassa, kun hää ihan ei ehtinä...

Kahvakuulan sain kivasti hoidettua kotiin, kun ystävällisesti Janne ja Markus ohjasivat oikeaan termiin ("kettlebell"). Kiitos pojille.

Ajelin sateessa pyörällä bassin à flot'in alueelle ja ostin 16 kilon tällin. Kyllä muuten painoi repussa ja myyjä taas ihmetteli suomalaista menoa. Sanoin vaan, notta Haltin varusteilla pärjää sateessa ja samalla tuli lenkki hoideltua. Siihen päälle sitten viimeiset kellarikierrokset ja kämppä tyhjäksi ylimääräisestä tavarasta, joten päivän liikunta oli siinä. Huomenna vedän terdellä ekat reenit kahvakuulalla ja toivon, ettei naapurit soita poliiisia: Toinen mahdollisuus on se, että nyt siellä lapsi nukkuu kylmässä (+6 huomenna iltapäivällä) tai se, että joku sekopää heiluu punnuksen kanssa...

--

Erona lienee tällä kertaa se, että viranomaisten kanssa puhuttaessa pitää pitää pää kylmänä ja uskaltaa ottaa oma aloitekyky käyttöön. Silti omien kokemusten (=kela) osalta pitää sanoa, että tällä kertaa ei mennä erolla, vaan enemmänkin yhtäläisyydellä. Kiitän siis ranskalaista sopeutumiskykyä ja järjestelmän joustoa.